Tämä viikonloppu on ollut kerrassaan kesäinen ja mahtava! Olemme käyneet ulkona syömässä, appiukon luona grillaamassa, ongella ja kaiken kruunasi rauhallinen iltalenkki koiran kanssa. Kerrankin onnistuin ajoittamaan ulkoilun juuri sopivaan aikaan, kun aurinko oli painumassa mailleen ja maisemat olivat mitä valokuvauksellisimmat. Oli niin ihanaa kulkea rauhakseen koiran kanssa rantoja pitkin ja nauttia tummenevasta kesäyöstä. Se on se hetki milloin kaupunkikin on kauneimmillaan - kesäyö.
Meri on ollut minulle aina tärkeä ja rakastan sekä sen kohinaa että tyyneyttä. Peilityyni meri on jotain mitä voisin katsella loputtomiin ja sen äärellä jotenkin rauhoitun. Siksi se näkyy myös vahvasti maisemakuvissani ja koko Helsingissä asutun ajan olen aina asunut meren äärellä. En oikeastaan tiedä haluanko enää pois meren läheisyydestä, vaikka se talvisin puhaltaakin kylmän viiman joka soluuni.
Otin tottakai kuvia myös uljaasta koirastani ja viimein sain meistä myös kauan toivotun yhteiskuvan. Olen halunnut tuollaista kasvot merelle, selkä kameraan -kuvaa siitä asti kun koira tuli taloon. Ei mennyt kuin neljä vuotta ja viimein koitti se hetki kun sain kuvan toteutettua. Se on juuri niin kaunis, herkkä ja rakkauden täyteinen kuin ajattelinkin. Minä ja paras ystäväni kesäyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti