Vaatimattomasti parasta

Vietin juuri maailman parhaimman viikonlopun! En voi edes pelkin sanoin välittää teille kuinka siistiä, mahtavaa, hauskaa ja ainutkertaista aikaa vietin - ja vieläpä parhaassa seurassa. Haaveilin keväällä pitkään näistä festafeista, kun artistikattaus vaikutti niin mahtavalle. En kuitenkaan osannut päättää kumpana päivänä menisin ja kahden päivän lippu tuntui niin suolaisen kalliille. Sain kuitenkin parhaan kaverini innostumaan asiasta ja päätimme, että kerran sitä vain eletään. Ja tässä sitä nyt ollaan - on eletty koko rahan edestä. Heittäydyimme siis kaverin kanssa hurjiksi ja ostimme kahden päivän liput Tikkurila Festareille! Odotin tätä viikonloppua kuin kuuta nousevaa ja se oli kyllä kaiken sen odottamisen arvoista.

Perjantaina saavuimme paikalle katsomaan Pariisin Kevättä ja hyviä esiintyjiä oli aikalailla siitä yöhön asti. Vain yhden taisimme jättää välistä. Mutta täytyy sanoa, että olin Pariisin Kevääseen kyllä hieman pettynyt, sillä olen nähnyt heiltä parempiakin vetoja. Enkä olisi ikinä uskonut, että voin viihtyä niin hyvin Lauri Tähkän tai Kaija Koon keikalla, mutta minuun nyt oikeastaan uppoaa musiikki kuin musiikki. Lauri Tähkä meinasi jopa ihan syliin asti tulla, mutta onneksi innokkaammat fanit kaappasivat hänet ensin. 

Koko festareiden ehdoton yllättäjä oli kyllä Roope Salminen ja Koirat. En oikeastaan odottanut tältä kokoonpanolta juurikaan, vaan se nyt sattui sopimaan siihen kesäfiilikseen. Kaikki odottamattomat odotukset kumoten Roope kuitenkin veti aika hyvin! Halusin myös nähdä ja kuulla Cheekin, sillä kyllähän se nyt on sellainen ilmiö, jota ei voi ohittaa ja voisi sitä kai huonomminkin lämpimän kesäyön viettää. Show oli aikamoinen spektaakkeli, mutta en kyllä vähempää odottanutkaan. En usko, että lavalle olisi mahtunut enää yhtään enempää lavasteita, valoja, ihmisiä tai pyrotekniikka.

Nyt voin ainakin sanoa, että olen kokenut sen - Chekkosen. 

Lauantain kohokohta oli tietysti Juha Tapio, mutta myös pari uutta tuttavuutta mahtui matkaan mukaan. Sannia tai Elastista en ollut ennen kokenut livenä, mutta he nyt vetivätkin juuri sellaisella taidolla ja varmuudella kuin ajattelinkin. Olavi Uusivirrankin kävin katsastamassa, mutta aurinko paahtoi niin kuumasti, että oli kesken kaiken lähdettävä etsimään juotavaa ja varjoa. Hassua kyllä, odotin siinä samassa paahteessa myöhemmin Juhista. Yli tunnin odottelu takasi paikan eturivistä ja kaikki vaiva palkittiin lämpimällä kontaktilla. Ahh, se oli kaiken vaivan arvoista.

Kaikenkaikkiaan mahtava keikkapaketti ja kaksi päivää meni ihan hujauksessa. Ei siihen kreisibailaamiseen tarvita edes alkoholia, kun hyvää fiilistä riitti muutenkin. Lämmin kesäviikonloppu, ystävä ja rytmi. En tiedä mikä olisi voinut olla paremmin.

Nyt olen kiitollinen, väsynyt ja onnellinen.