Meillä koti muuttuu sisustukseltaan kokoajan vain seesteisemmäksi. Se lähti olohuoneen uusista verhoista ja jatkuu nyt myös muissa tekstiileissä. Ei meillä nyt ennenkään ole ollut mitään värien ilotulitusta, mutta nyt tietynlainen harmonia ja luonnonmateriaalit ovat etusijalla.
Olen oikeastaan koko kesän etsinyt olohuoneeseen pyöreää nukkamattoa, mutta lopulta otin järjen käteen. Vaalea nukkamatto, kuraiset koiran tassut ja vielä kuraisemmat pyörätuolin renkaat eivät yhtäkkiä kuulostaneetkaan sopivalta yhdistelmältä. Näin ollen sävy pysyi, mutta materiaali vaihtui konepestävään. Lisäksi ruokapöydälle laitoin mummuni perintöä, eli hänen itse tekemänsä pellavaisen pöytäliinan, joka sopii verhojen ja maton kanssa kuin nenä päähän. Pöytäliinalle hento asetelma syksyn ensimmäisen kynttilän kera ja joka puolelle tottakai paljon viherkasveja.
Siitä päästäänkin loivan aasinsillan kautta toiseen sisustusuutuuteen, nimittäin amppeleihin. Olen pitkään halunnut olohuoneeseen amppelikoukkuja ihan vain käytännön syistä, sillä lattian pinta-ala loppuu kesken. Kasveja pitää kuitenkin olla paljon, joten yksinkertaisesti tarvittiin lisää paikkoja. Tämän piti toteutua jo keväällä, mutta sitten tuli korona. Nyt kuitenkin toissaviikolla ihana anoppipuoli kävi porailemassa koukut kattoon ja olen siitä niin iloinen!
Minun piti tietysti heti seuraavana päivänä lähteä Plantageniin hakemaan lisää amppeleita, mutta amppeleiden sijaan löytyikin kolme uutta kasvia. Minulla oli jo valmiina yksi amppeli, joka on joskus aikoinaan ollut parvekkeella, ja joka sopi väriltään aivan täydellisesti olohuoneen värimaailmaan. Sain rönsyliljani siiihen, ja tietokonehuoneen uuteen, valkoiseen amppeliin laitoin toisen kultaköynnöksistäni. Kerrassaan täydellistä! Vielä olisi kaksi koukkua vapaana, mutta ensin pitää löytää lisää amppeleita - ja kasveja.
Ja tiedättekös, nyt vasta voin aidosti sanoa, että alan viihtyä asunnossamme. Nyt siitä on tullut koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti