Pettymysten pelto

Vietimme eilen kaunista syysiltaa Haltialan kotieläintilalla. Haltiala sinänsä oli vähän pettymys, sillä useimmat eläimet olivat kauemmaisilla laitumilla ja ennakkotietojen mukaan siellä piti olla grillipaikka, kunhan vain tuo omat polttopuut. Mutta tiiliskivistä kasattu kyhäelmä vaikutti niin surkealle, että päätimme siirtää nuotiohetken kodin lähellä olevalle grillipaikalle. Onneksi kuitenkin raahasimme puita mukana.

Samalla nyt kun tuolla päin olimme, niin kävimme katsastamassa auringonkukkapellon - joka sekin oli hieman pettymys. Pellolta saa siis hakea kuka vain auringonkukkia kotiin ja niin oli kyllä tehtykin. Pelto ei ollut kauneimmassa loistossaan, vaan joka puolelta tallottu ja joutui menemään aivan pellon takalaitaan, jotta löysi vielä kukkia. Lopulta niitä kuitenkin löytyi ja olihan tuo ilta-aurinko nyt aika kaunis pellon taakse laskeutuessaan.

Loppuillasta tosiaan pääsimme viimein sinne nuotiollekin. Eväänä oli ihan vain nakkeja, mutta kyllä nekin siinä kohtaa maistui aika luksukselle. Meidänhän piti viime viikonloppuna mennä viettämään hääpäivää Porvooseen, mutta viime metreillä päätimme olla lähtemättä, kun sinne luvattiin koko päiväksi kaatosadetta. Joten ehkä tämä oli nyt sitten sen reissun korvaaja, rauhaisa syysilta auringonkukkineen ja nuotioineen. Kukapa nyt ei vaihtaisi sisäfilepihviä ja shampanjaa nuotiomakkaraan.