Olin eilen katsomassa Suomen hauskinta improa Espoon kulttuurikeskuksessa. Kyseisen tapahtuman piti olla jo maaliskuussa, mutta ystävämme korona siirsi sen tänne syksyyn. Onneksi se kuitenkin siirrettiin eikä peruutettu, sillä olin odottanut tuota iltaa.
Improinnostukseni alkoi viime syksynä, kun kävin parilla kurssilla, mutta ennen eilistä en ollut koskaan nähnyt improa livenä. Esitys oli viihdyttävä ja kaksituntinen kului kuin huomaamatta. Lavalla nähtiin Roope Salminen, Ernest Lawson sekä Cristoffer Strandberg, ja onneksi pääsin aivan eturiviin, sillä improssa näyttelijöiden ilmeet ja eleet ovat niin tärkeässä roolissa. Kuten improssa yleensä, myös eilen yleisö otettiin mukaan eli yleisö ehdotti kohtauksiin paikkoja, henkilöitä tai tunteita. Ehdottomasti parhaiten mieleen jäi Ernest Lawssonin maaginen tulkinta Hjallis Harkimosta sekä kohtaus, jossa näyttelijät saivat käyttää vain kahta lausetta.
Improteatteri on niin monipuolista ja inspiroivaa, että itsellekin tuli taas kaipuu sen pariin. Toivottavasti eteeni tulisi sopivia jossakin vaiheessa taas kursseja ja mahdollisuuksia, jotta pääsisin taas toteuttamaan tätä puolta itsestäni. Haaveena kun olisi joskus päästä ihan lavalle asti, sillä minussa kuitenkin loppupeleissä asuu se jokin, joka haluaisi viihdyttää ja esiintyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti