Muistan lapsuudesta, kuinka äiti välillä aina teki iltapalaksi teeleipiä, ja voi että kun ne olivat hyviä. Niiden kanssa juotiin tottakai teetä ja tänään kaipasin päivääni jotain yhtä lohduttavaa, kuin nuo hetket. Päivällisestä jäi yli perunamuussia, ja halusin jotenkin jatkojalostaa sitä. Kokeilin joskus viime keväänä perunarieskoja, ja ne olivat niin helppoja ja herkullisia, että niihin päädyin nytkin. Itse kyllä kutsun näitä teeleiviksi, enkä rieskoiksi. Mikä sitten on teeleivän ja rieskan virallinen ero - mene ja tiedä.
Itse lisään pinnalle aina juustoraastetta, joka tekee näistä vielä astetta parempia ja tänään mietin myös, että sopisiko näihin joku leipiin käytettävä mauste, kuten kumina. Myös porkkanaraaste voisi tuoda kivaa lisämakua ja kuitua saat korvaamalla osan jauhoista vaikkapa kaurahiutaleilla. Jos muusi on kovin paksua, niin rieskoja varten sitä voi hieman ohentaa maidolla. Jos se puolestaan on valmiiksi kovin löysää, niin jauhoja saattaa joutua laittamaan enemmän. Taikinan pitäisi olla koostumukseltaan sellainen, että rieskat pysyvät muodossaan eivätkä valu sinne tänne. Nämä ovat erittäin helppoja ja nopeita, ja tietysti parhaimmillaan uunituoreena voinokareen ja teekupposen kera.
Perunarieskat
5 dl perunamuussia
1 muna
1 tl suolaa
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kaurajauhoa
Sekoita muna perunamuussin joukkoon huolellisesti ja lisää loput ainekset. Lusikoi taikinasta pellille kasoja ja litistä kasat kostutetuin käsin rieskoiksi. Pistele rieskat haarukalla, ripottele pinnalle juustoraastetta ja paista 250 asteessa 12 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti