Syksy on saapunut jo mielenmaisemaani, vaikka kalenterissa onkin vielä elokuu. Ulkona tuoksuu ihan selvästi syksylle, ilma on mukavasti viilennyt ja arki on koittanut kesän jälkeen.
Pidetään vielä kuitenkin tämän pienen hetken verran kulunut kesä mielessä ja katsotaan, että mitä oikein tulikaan tehtyä. Tämä ei ollut se kaikkien aikojen the kesä, enkä tiedä tuleeko sellaista enää ikinä, mutta ainakin tämä oli parempi kuin edeltäjänsä. Sai liikkua vähän vapaammin ja käydä tapahtumissa koronasta huolimatta ja rokotteiden ansiosta. Kesään mahtui niin surun hetkiä, kuin myös ääretöntä onneakin.
Piknikeillä tuli käytyä useammankin kerran, mutta kaipaamani yölliset ulkoretket jäivät marginaalisen vähäisiksi. Ehkä olen jo niin vanha, että uni vie voiton kesäyön kauneudesta! Parasta ehkä kuitenkin oli ne festarit. Kolmen päivän huuma ja ilo, joka valtasi täysin koko kehon sekä mielen. Uudet ystävät ja tuttavat, toivottavasti enemmän kuin festareiden pituiset ihmissuhteet. Kärkisijoille pääsee myös elokuun alun mökkipäivä sekä Teurastamon kesäinen ulkokaraoke.
Tottakai aikaa kului myös karvalapsen kanssa ja pahimmat helteet koettelivat meitä kumpaakin. Viime viikot olin Taiston kanssa maalla, kiertelimme maita ja mantuja nauttien kesän loppuhetkistä. Pakastimme äidin kanssa myös urakalla marjoja ja se oli yksi Taistonkin lempipuuhista - ne kun maistui sillekin.
Kaikkeen tähän mahtui tietysti myös kavereita, ravintolaillallisia, elokuvia, mustikkapiirakoita, pyjamapäiviä kotona ja paljon muuta. Kiitos kesä, mutta oi niin paljon tervetuloa syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti