Klaffipöytä

Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttuja! Tietokonehuone on ollut kevään myllerryksestä asti vähän keskeneräinen. Olen kaivannut sinne uusia verhoja ja jotakin tasoa, mutta en tiennyt minkälaisia. Aina tuli raha vastaan, sillä muutoksen piti sopia budjettiin. 

Olin jo hetken aikaa mielessäni miettinyt yhtä tiettyä pöytää tuohon nurkkaan. Pöytää, joka on vaarin ja mummun vanha, ja se toimi omana koulupöytänäni silloin kun olin peruskoulussa. Niinpä toin äidiltä palatessani mukana vanhan klaffipöydän ja se sopii tuohon juuri niin hyvin kuin ennakkoon ajattelinkin! 

Pöytä on kätevä, sillä sivujen ollessa suljettuna se toimii erinomaisesti kukkapöytänä, mutta tarvittaessa siitä saa isomman. Suunnittelin tuosta sellaista kauan kaipaamaani askartelupöytää, ettei kaikki olisi aina ruokapöydällä levällään. 

Lisäksi laitoin tietokonehuoneeseen uudet verhot. Tai en tiedä voiko sanoa uudet, sillä nämä ovat mummuni vanhat, joten luultavasti verhoilla on enemmän ikää kuin minulla. Verhot ovat aika kalliita, joten olen siirtänyt niiden ostamista enkä toisaalta edes tiennyt minkälaiset verhot haluaisin ostaa. Äidiltä kuitenkin löytyi kaapista juuri sopivan neutraalit yksilöt, jotka täyttivät tämän verhohaaveeni. 

Tietokonehuoneen uudet verhot ovat siis läpikuultavan luonnonvaaleat, joissa on hento vaaleanpunainen raidoitus. Tykkään siitä, että ne eivät ole aivan vitivalkoiset, mutta myöskään vaaleanpunaista ei ole liikaa. Verhoja oli myös kuin sattumalta neljä kappaletta eli juuri sen verran kuin tähän kulmaikkunaan tarvitsee. Ehkä tämä olikin tarkoitettu näin! 

Olen enemmän kuin tyytyväinen muutokseen ja mikä parasta, tämä kaikki maksoi pyöreät 0 euroa. Nyt tietokonehuoneesta puuttuu enää se kaavailemani valokuvaseinä ja nuo hyllyt tarvitsisi hieman lisää jotain somistetta tai kirjoja.