Kymmenen

Taisto täyttää tänään 10 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä kaikki aika on mennyt? Muistan kuin eilispäivän kun pieni koiranpennun rääpäle saapui meille ja istahti vesikuppiinsa. Nyt se on jo vuosikymmenen nähnyt ja kokenut tätä elämää.

Taiston alku ei ollut helpoin. Ihan pienenä pentuna se söi kerran vahingossa lääkkeitä ja vietti yön päivystyksessä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Alkuvuosina olin sen kanssa myös usein tiputuksessa ripulin takia, kunnes ymmärrettiin, että kyseessä on allergia. 

Taisto on aina ollut omalaatuinen, hieman dramaattinen koira, samalla kuitenkin kovin fiksu ja oppivainen. Taisto on luonteeltaan herkkä ja pelokas, ja itselläni meni vuosia ymmärtää sitä. Ajattelin aina, että minussa on vikaa, kun en saa koiraa tottumaan uusiin kohtaamisiin enkä kitkettyä siltä haukkumista pois. Lopulta opin ymmärtämään, että koira pelkää ja koko maailmani muuttui kun oivalsin sen. Koirassa ei ole vikaa sen enempää kuin minussakaan, se vain on reaktiivinen kuten monet muutkin koirat. Se pelkää uusia tilanteita, tuntemattomia ihmisiä ja suojelee minua ihan hulluna. Se on koiran ominaisuus, ei virhe tai koulutuksen puute.

Vanhemmalla iällä Taistolle on tullut erinäisiä sairauksia, kuten sydänvikaa ja kroonista kipua. Sillä on myös epilepsia, joka ei oireile kouristuksina vaan näkymättöminä kärpäsinä. Se ikään kuin yrittää napsia kärpäsiä ilmasta suuhunsa ja samalla koiraan ei saa kontaktia. Tämäkin saatin onneksi lääkkeillä hallintaan eikä sairaus enää häiritse arkista aherrustamme. 

Kymmenen vuotias Taisto on hyvin mukavuudenhaluinen, arvonsa tunteva ja iloinen vanha herra. Rutiinit ovat kaikki kaikessa, ja siihen liittyen viime syksyinen muutto olikin hieman haastava. Vanhassa kodissa ei juurikaan ollut eroahdistusta, mutta muuton jälkeen minun oli mahdotonta poistua kotoa. Onneksi se kuitenkin meni ajan kanssa ohi, ja nyt koira jää ihan rauhallisesti yksin kotiin - niin kuin aina ennenkin. 

Tänä aamuna pedistään heräsi harmaatunut kuono, joka oli yhtä innoissaan uudesta päivästä kuin aiemminkin. Vanhuus ei ole vauhtia hidastanut, mutta terrierin luonne on hieman pehmentynyt. Toivottavasti tuo harmaahapsi nousee pedistään vielä lukemattoman monia kertoja, sillä toivon, että meillä on vielä useita yhteisiä seikkailuja edessämme.