Tämä on ollut taas kerran varsin kummallinen kesä. Tuntuu, etten ole tehnyt mitään niitä asioita mitä kesällä kuuluu tehdä. En ole tänä kesänä kertaakaan lakannut varpaankynsiä, en käynyt saunassa, en ollut nuotioretkellä tai grillannut ahvenia. Olen monesti suunnitellut meneväni Suomenlinnaan, mutten ole vielä mennyt. En ole paistanut yhtään vaahtokarkkia enkä valvonut kesäyössä.
Sen sijaan tämä on ensimmäinen kesä ikinä, kun olen ollut töissä. Yhtä viikkoa lukuun ottamatta olen työskennellyt koko kesän, paitsi tietysti viikonloppuisin. Se on ollut virkistävää ja erilaista, mutta joskin vienyt aikaa muilta kesäasioilta. Olen työn puolesta kuitenkin ajautunut aivan huimille retkille, päässyt moottoriveneeseen ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden ja tutustunut aivan ihaniin, uusiin ihmisiin. Olen saanut käyttää luovuuttani ja näyttää osaamistani. Pidän työstäni, koska se on monipuolista, eikä koskaan tiedä mistä itsesi löydät!
Tämä kesä ja kesäinen työnteko on avannut minulle myös uusia tulevaisuuden näkymiä. Olen ensimmäistä kertaa vuosiin maalannut tulevaisuuteen jotain täysin omaa, jotain, joka on vain minulle itselle. Vielä en kerro mitä suunnittelen, sillä liikaa lörpötellessä asiat usein menevät pieleen. Ensimmäistä kertaa miehen kuoleman jälkeen olen löytänyt jotain mitä tavoitella, ja jonka ympärille lähteä rakentamaan uutta minääni. Toivon, että toiveeni, haaveeni ja unelmani käy toteen, vaikka helppoa se ei tule olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti