sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Vuosi haudalla

 
Tänään tulee vuosi miehen hautajaisista. Silloin oli ihmeellisen lämmin syyspäivä, ja seuraavana päivänä koitti syysmyrsky.

Olen edelleen onnellinen siitä, että mies sai arvoisensa hautajaiset. Kaikki oli niin kuin olin suunnitellut, ilma oli kaunis ja ihmisiä oli paikalla koko salin täydeltä. Muistan kun mies ennen kuolemaansa sanoi, ettei aio pitää uudessa kodissaan tupareita, koska "kukaan ei kuitenkaan tulisi". Kerroin tämän hautajaisissakin, sillä sydäntäni lämmitti se, kuinka paljon ihmisiä tuli paikalle ja olisi varmasti tullut niihin tupareihinkin. 

Olen vuoden ajan opetellut hoitamaan hautapaikkaa. Ensimmäinen suunnitelmani kuoleman jälkeen oli se, että haluaisin meidät molemmat haudattavan minun kotipaikkakunnalleni Satakuntaan. Se tuntui jotenkin lämmittävältä ajatukselta, että meidän hautapaikka olisi siellä lähellä kaikkia, mutta todellisuudessa käytännön järjestelyt olisivat menneet liian vaikeiksi ja kalliiksi.


Sitten aloin ajattelemaan sitä, että ehkä haluankin käydä miehen haudalla ja hoitaa sitä itse. Siinä vain oli vaikeinta se, että sillä päätöksellä juurrutaisin itsenikin loppuelämäksi Helsinkiin. Itse menen aikoinani hautaan miehen rinnalle, joten valitessani paikkaa miehelle, valitsin sitä samalla myös itselleni. 

Päätös on kuitenkin ollut oikea, sillä olen saanut haudalla käymisestä ja sen hoitamisesta paljon. Hautausmaalla koen aina välintöntä rauhaa ja kiitollisuutta, ja yritän parhaani mukaan pitää hautapaikan siistinä ja kauniina. Olen tehnyt sinne kukkapenkin ja kävin juuri viikko sitten vaihtamassa kesäkukat syyskanerviin. Haravoin alueen joka kerta kun käyn siellä, vaikka tiedosta sen, ettei ne lehdet kauaa pysy poissa. Välillä minua säälittää viereinen hauta ja haravoin myös siitä, sillä siinä ei koskaan käy ketään.

Haudalla käymisestä on tullut itselleni osa elämää. Joskus otan koirankin mukaan, vaikka tiedän, ettei se ymmärrä mikä paikka se on. Uskon kuitenkin, että mies olisi halunnut Taiston käyvän siellä.

Keväällä haudalle pitäisi saada hautakivi. Sen valitseminen vain tuntuu niin uskomattoman lopulliselta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti