Miehen kuolemasta on kulunut 1,5 vuotta, ja vasta nyt tuntui oikealta hommata haudalle ihan oikea, lopullinen hautakivi. Hautajaisten jälkeen haudalle laitettiin vain valkoinen puuristi, jossa oli miehen nimi sekä synnyin- ja kuolinaika. Jotenkin tykkäsin siitä rististäkin, se oli sellainen rauhallinen ja levollinen. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että asiat piti saada päätökseen, ja hautakivi oli se mikä vielä puuttui.
Tavallaan oli hyvä, että hautakivellä ei ollut kiire, jotta ehdin oikeasti miettiä millaisen haluan. Totuushan on, että tämä tulee olemaan myös minun hautakiveni, joten sen piti kuvastaa meitä molempia.
Kun kiveä suunniteltiin, niin tiesin mitä en halua. En halunnut mustaa enkä harmaata, en neliötä tai kulmikasta. Kaikista eniten olisin halunnut luonnonkiven kotipaikkakunnaltani, ja siihen nimilaatan, jotta haudalla olisi ollut myös pala Luviaa. Se olisi kuitenkin ehkä ollut liian vaivalloista ja kallista kuljettaa kivenmurikkaa sieltä tänne, joten luovuin ajatuksesta.
Kivi on punaruskeaa graniittia, johon on kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu nimi ja muut tiedot. Ensimmäistä kertaa kiven nähdessäni tajusin, että olisin halunnut syntymä- ja kuolinajan allekkain, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Onneksi silmä tottuu, ja vilkuilin heti muita hautoja, niin monessa muussakin kivessä oli ne tällä tavalla peräkkäin. Kiven reuna on epäsymmetrinen, eikä sivua ei ole hiottu tasaiseksi, vaan se on jätetty kivimäiseen muotoon, joka mielestäni tuo siihen sitä luonnollisuutta ja pehmeyttä. Olisin halunnut kiveen myös jonkun muistotekstin, runonpätkän tai muun vastaavan, mutta koska en keksinyt mitään sopivaa, niin jätin sen pois. Ehkä joku keksii sopivan loppukaneetin sitten kun on minun vuoroni.
Nyt sain tehtyä myös kunnon kukkapenkin kiven eteen, ja pakko myöntää, että otin vähän vaikutteita vastapäiseltä haudalta. Siinä on jo pitkään ollut kukkia isossa saviruukussa, enkä ollut ennen edes ajatellut, että istutus haudalla voisi olla jossain muuallakin kuin maassa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen, laitoin orvokit maahan ja kahteen erikokoiseen saviruukkuun muita istutuksia. Järkeilin sen niin, että saviruukut saavat kosteutta maasta, mutta katsotaan kuinka käy.
Ainakin haudalla on nyt kaunista ja arvokas tunnelma. Juuri niin kuin pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti