Minulla on tapana tehdä muistelulaatikoita menetytyistä ihmisistä ja menneistä tapahtumista. Tällaiset laatikot olen tehnyt esimerkiksi häistämme sekä miehestäni, ja nyt kasasin laatikon koirasta.
Kotona on tyhjiä aukkoja niillä kohdin, missä oli koiran pedit. Vieläkin välillä ihmettelen, että missä se nyt viipyy, kun keittiön lattialle tipahtanut leivänpala jääkin vain paikoilleen. Uusi, koiraton arki todellakin vaatii opettelua ja totuttelua.
Laatikkona käytin Taiston ruokaboksia, sillä minulla ei ollut jäljellä enää yhtään vanhaa matkalaukkua, joihin olen yleensä ne kasannut. Lajittelin Taiston tavarat roskiin meneviin, myytäviin, jätettäviin sekä muistelulaatikkoon laitettaviin. Aika paljon ehjiä vaatteita, leluja ja muita tarvikkeita pesin ja keräsin varastoon ihan siltä varalta, että jos tulee joskus otettua toinen tassukaveri, niin ei tarvitse sitten aloittaa aivan alusta.
Ruoat ja avaamattomat herkut myin, samaten muutamat vaatteet. Käytetyt tossut ja repaleiset lelut laitoin suoraan roskiin, ja lääkkeet vein apteekkiin. Aika paljon tavaraa loppujen lopuksi pieneltä koiralta jäi!
Muistelulaatikkoon laitoin yhden sen vilteistä, toinen meni sen mukaan taivasmatkalle. Lisäksi laitoin sinne sen ensimmäisen, toisen ja viimeisen kaulapannan, ruokakupit, ensimmäisen lelun, pari lempilelua sekä pari sen lempparivaatetta. Lisäksi halusin säästää tuon Marimekon laatikon, jossa säilytin Taiston lääkkeitä.
Nyt kaikki tärkeimmät ovat yhdessä paikassa eikä niitä tule koskaan kukaan muu koira käyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti