Kolme minuuttia

Osallistuin tällä viikolla jälleen poetry slam -kisailuun ja tulin taas toiseksi! Olin kyllä yllättynyt, sillä tuomaristo oli selkeästi kriittisempi tällä kertaa.

Keskiviikkona visailtiin suosikkipaikassani eli Third Place -ravintolassa. Nyt syksyllä ei ole vielä alkanut säännöllisiä open mic -iltoja missään, joten tämä oli mukava yllätys. Olen kaivannut mikrofonin taakse, sillä siinä lavalla koen aina jotain niin käsittämätöntä rauhaa. Ne kolme minuuttia ovat vain ja ainoastaan minun, vaikka koko muu maailma räjähtäisi sillä välin ympäriltä. 

Tällä kertaa oli jotenkin vaikeampi valita illan runot, sillä en halunnut esittää samoja kuin viimeksi. Niinpä esitin kaksi uusinta runoani sekä yhden niiltä ajoilta, kun mieheni nukkui pois. Välillä luen aina itse vanhoja tekstejäni ja olen viime aikoina huomannut tyylini muuttuneen. Nykyään kirjoitan pidempiä ja enemmän puhekielisiä tekstejä. Pituuteen vaikuttaa ainakin tuo lavarunous - minusta on mukavampi esittää pidempiä runoja, ja myös puhekieli on itselleni luontevampaa siellä lavalla. Lisäksi olen alkanut kirjoittamaan jotenkin väkevämmin tai rehellisemmin. Ehkä siksi, että olen yrittänyt olla elämässäni viime aikoina paremmin läsnä erityisesti itselleni ja omalle hyvinvoinnilleni, tai ehkä siksi, että olen alkanut puhumaan siitä, miltä minusta oikeasti tuntuu, kiertelemättä. Tekstit sitten taas luonnollisesti elävät, muuttuvat ja kasvavat mukanani.

Mutta näillä kolmella runolla pääsin jälleen hopealle ja sain palkinnoksi Harri Hertellin runoteoksen sekä drinkkilipukkeen Third Placeen. Hyvä minä!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oletko sinä se pimeyden prinssi

vai valon soturi, 

En mä tiedä

Mä oon ainakin ihan tavallisen, lokeroituneen, 

tuulipukukansan kasvatti

Sussa ei oo mitään tavallista,

nimikin on outo,

se kielii vieraasta maasta ja ideologiasta

Kun taas mun nimi,

kenties maailman vanhin ja tavallisin

Jeesuksen mummollakin oli sama nimi

Mutta mun tuulipuku ei oo tavallinen,

se ei kahise vaan se kimaltaa

Mun on pitänyt itse liimata siihen 

jokaikinen timantti,

ja vaik välillä ne putoaa pois,

niin mä loistan silti

Sulla on outo nimi ja mulla epätavallinen tuulipuku 

ja tuulipukukansalla tuhatpäin

pellavapäisiä tuulikaappiorpoja, 

jotka odottaa isien saapuvan

Minä en odota  

Minä löysin sinut ja sinun oudon nimesi

enkä mä suostu enää pukeutumaan 

siihen kuolleen miehen takkiin

Sillä elävien on pysyttävä elävien maassa

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tää on mun elämän tähtihetkiä

Sä nukut ja mä katson 

sun nukkuvia kasvoja,

kuuntelen sun rauhallista tuhinaa

Sä tuoksut sulta ja parasta on 

kun aamulla se tuoksu on jäänyt mun lakanoihin

Tunnen sun sykkeen mun kädessä

ja kerron sulle kaiken

Mut on opetettu puhumaan tunteista

hillitysti ja hiljaa

siksi kerron sulle aina kaiken kun sä nukut

sydämestä sydämeen

ja mun olo helpottuu

sekunti sekunnilta

Tiedän, että kuulet,

koska vaikeimmassa kohdassa puristat mua kädestä 

On jo melkein aamuyö

ja mä vaan tuijotan sun nukkumista,

koska se on paras tapa latautua

Sun unesta siirtyy mulle voimaa

voimaa olla minä, voimaa uskoa huomiseen

ja kenties huomenna kerron sulle kaiken saman mitä nytkin

Mutta hei, nyt mun pitää nukkua

ja mä kuiskaan sulle ihan ääneen 

ne kolme pientä sanaa

Voitko mennä sohvalle

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka nyt kertoo onko aamukahvi vielä kuumaa?

Kenelle soitan kaupasta, että paljonko maitoa olikaan jäljellä?

Kuka vastaa kysymyksiini ilman, että tunnen itseni tyhmäksi?

Kuka nyt maistaa chilin tulisuutta?

Tai kuka kertoo tykkäänkö jostain uudesta ruoasta?

Kenelle kerron kotiin tullessa kaikki ulkona tapahtuneet kommellukset?

Kenelle nyt kiukuttelen kun ahdistaa, on nälkä tai huono päivä?

Kuka sanoo minulle hyvää yötä, vaikka olisin juuri kiukutellut monta tuntia?

Kenen kanssa vietän kaikki juhlapyhät ja kissanristiäiset?

Kenelle puhun yöllä kun ei tule uni?

Tai kenet herätän kun luulen, että leivänpaahdin on tulessa?

Kenelle valitan tiskaamattomista tiskeistä?

Kenelle kerron kaiken mitä muut eivät tiedä?

Lautumia vasemmassa kädessä

Kuka rakastaa minua nyt?