Toiselle sijalle!

Olen tässä tämän vuoden puolella alkanut aktiivisemmin harrastamaan lavarunoutta, ja nyt eilen osallistuin ensimmäistä kertaa poetry slam -kisailuun.

Poetry slam on leikkimielinen kisa, jossa viisi tuomaria yleisöstä pisteyttää esityksiä. Kierroksia käydään kolme, ja jokaisella kierroksella puolet kilpailijoista putoaa pelistä pois. Itse tulin ensimmäisellä kierroksella ykköseksi, toisella ja kolmannella kierroksella toiseksi, eli koko kisassa sijotuin hopealle. Yhteensä meitä oli 12 kilpailijaa ja kisa käytiin aivan Helsingin keskustassa, Tavastian kesäterassilla.

Sääntöjä on vain muutama - jokaisen kilpailijan pitää tietysti esittää pelkästään omia tekstejä ja esitys ei saa kestää yli kolmea minuuttia, tai muuten tulee sanktiota pisteissä. Olen kerran aiemmin ollut katsomassa poetry slam -kisoja, ja tykkäsin kisan ideasta. Paikalla ei ole mitään arvovaltaista raatia, vaan tuomaristoon voi ilmoittautua kuka tahansa matti meikäläinen, ja näin ollen jokaisella on myös aivan oma näkemyksensä pisteiden ja arvioinnin suhteen. 

Lavarunous ja runous ylipäätään on kyllä vienyt sydämeni aivan täysin, ja tunnen aina aivan äärimmäistä rauhaa esiintyessäni. En voi vieläkään uskoa, että sijoituin toiseksi! Aivan uskomatonta ja olen niin kiitollinen ihmisille, jotka minua tähän kannustavat! En ole ikinä ollut hyvä missään tai kilpaillut mistään, joten on kiva saada arvostusta asiassa, jossa koen olevani hyvä.

Sijoitukseni ansaitsin näillä kolmella tekstillä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jos oisin nyt raskaana
Tehtäis siitä ilmoitus sossuun
Wilmassa ois eka merkintä
Vaik ekaluokkaan on viel
sen seitsemän vuotta
Kannattaa varmaan ilmottaa myös
eläinsuojeluun

Jos oisin nyt raskaana
Sä kertoisit kuinka musta ei oo siihen
Ja sen jälkeen
Kertoisit kaikille muille
Kuinka musta ei oo siihen

Et tiputtaisin kuitenkin sen vauvan
Ihan niin kuin lapset ei ois
Kautta aikojen putoillu sängyistä
Tai kiipeilypuista
Ja ihan hyviä ihmisiä niistä tuli silti
Mut mä tiputtaisin mun vauvan
Kun se vahingossa potkasee jalkansa
Sektiohaavasta läpi

Mut voin kertoo
Et jos mä saisin nyt vauvan
Niin sä et näkis sitä ikinä
Suojellakseni
haalisin meidän ympärille
vaan hyviä ihmisiä

Ja jos mä saisin nyt vauvan
Ois se rakastetumpi ku ykskään
Siinä salissa syntyny

Odotetumpi, halutumpi, toivotumpi

Ja siit tulis kaunis, itsepäinen, kaunopuheinen

Siit tulis vahva
Vahvempi ku betoniseinä
Koska senkin pitäs joka päivä
todistaa kaikille
Et sen äiti
On ihan oikee äiti

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä ehtii paljon

matkalla sinun luo

Sammuneita sieluja,

syttymättömiä tähtiä

Silmiä, jotka loistavat,

huulia, joita ei enää hymyilytä

Vieressä kaksi vanhusta,

kertovat kuinka tässä 

ei ollut taloja silloin 60-luvulla

Vastapäätä mies ja moppi,

mies, joka joi litran piimää

ja nainen, jolla sylissään koko naapuruston murheet

Tässä ehtii paljon,

raiteet liikkuvat

Vajoan maiseman kauneuteen,

elän ja hengitän

Kyytiin nousee nuori mies,

ison sohvatyynyn kokoinen heliumpallo käsissään

Se on kirahvin mallinen

Siis pallo, ei mies

Tässä ehtii paljon,

matkalla sinun luo

Odotatko minua vielä

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Halusin kirjoittaa rakkausrunon,

oikein sellaisen tahmaisen ja tarttuvan

Mutta te kaikki tiedätte jo rakkaudesta,

niin mitä siitä puhumaan

Jos puhutaankin sitten onnesta

Avoimen rehellisesti ja kiertelemättä

Onnea on olla haavoittuvainen ja 

itkeä sylissäsi

Onnea on, että olen sinulle kaunis ja ihana

Onnea on, että et vain vilkaise ja katso,

vaan koet minut kokonaan

Et pelkästään kuuntele ja hymähdä,

vaan kuulet, mitä kielelläni on kerrottavana

Maailmassa ei ole tarpeeksi vahvoja sanoja 

kuvailemaan sinua ja minua

Rakkaus on väkevää, sanotaan, 

mutta me olemme niin paljon enemmän

Intohimo on palavaa,

vaan sekin sanana 

tuntuu kanssasi laimealta

Onnea on herätä keskellä yötä 

kun suukotat otsaani 

vaikka kesken unien herättäminen ei ole kovin kohtealiasta

Onnea on, ettei tämän tarvitse olla rakkausruno, 

koska kerrankin minä riitän