Julia Childin siivittämänä syntyi tänään tämä klassinen, jo hieman unohtunutkin herkku - kanaviillokki. Ja jos ihmettelet tekstin otsikkoa, niin se johtuu vain siitä, että joku on lapsena kutsunut tätä ruokaa niin enkä pääse siitä yli. Syön aina kanaa ja villilokkia.
Vaikka tänään tulikin nukuttua vähän turhan pitkään, ja ruoan valmistus
alkoi sulavasti aamukahvin lomassa, niin maltillisesti tein kaiken
alusta asti. Kanaliemen keittelin porkkanasta, purjosta, sipulista ja broilerin koipireisistä. Tähän satsiin käytin n. 2,5 kg luullista broileria ja siitä tuli ruokaa kahdelle hengelle kolmeksi päiväksi. Kuullotin vihanneksia hieman voissa, jonka jälkeen lisäsin koivet ja vettä niin, että koko komeus peittyi. Tässä kohtaa vaihdoin myös isompaan kattilaan. Liemen maustoin kokonaisilla mustapippureilla, laakerinlehdillä, persilijalla sekä suolalla. Keittelin sitä n. 1,5 tuntia, jonka jälkeen siivilöin liemen ja viillokkiin käytin lientä litran verran. Jos sinulla ei ole kolmea ylimääräistä tuntia vuorokaudessa, voit oikaista tekemällä viillokin valmiiseen kanaliemeen.
Tämän jälkeen jauhot olisi kuulunut ruskistaa voissa ja lisätä nestettä vähitellen, mutta kun liemi oli jo padassa siivilöitynä, en jaksanut sitä sieltä poiskaan kaataa. Joten sulatin liemeen viitisenkymmentä grammaa voita ja lisäsin jauhoja osanestesuuruksena. Jouduin suurustamaan kastikkeen lopuksi vielä uudelleen, kun se oli kovin löysää. Sitten joukkoon vielä luista irroitellut lihanpalat, puolikkaan sitruunan mehu ja hautua se taisi jonkun puolisen tuntia. Kyytipojaksi riisiä, ja voin kertoa, että tämä jos joku on vaivan arvoista.
Ja lopuksi kun ylijäänyt kanaliemi keitettiin kasaan, keittiössä hääräili myös pieni apukokki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti