Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät suhteeni kasviksiin ja hedelmiin. Se suhde ei ole erityisen lämmin ja uusia tuttavuuksia on hankala saada. Tässä viime vuosina kuitenkin aina välillä mieleeni on hiipinyt ajatus, että mitä jos. Taas kerran koitui se aika, ja tällä kertaa uhmasin avokadoa. Edellinen parsakaalin uhmaus ei ollut ehkä aivan mallisuoritus.
Avokadon kanssa olen jo ennen otellut osat 1 ja 2, huonoin lopputuloksin. Maistiaiset ovat mielestäni muistuttaneet vähän nurmikkoa, joten kokeilut ovat päättyneet lyhyeen. Olin joidenkin kuullut lisäävän siihen suolaa, mutta ajattelin vain, että onko suolainen nurmikko jotenkin parempaa?
Nyt tsemppasin itseäni pari päivää, ostin hyvän kypsyisen avokadon ja olin avoimin mielin. Ensimmäisen suupalaan jälkeen teki mieli lopettaa, mutta en tehnyt niin. Maustoin sitä hieman pippurilla ja sitruunalla, kaveriksi otin palan broileria. Raa'an banaanin makuinen vihreä asia olikin yllättäen ihan syötävää. Toki aloitin varovaisesti vain puolikkaalla, toinen puoli meni parempiin suihin. Enkä nyt ihan voi sanoa, että meistä tulisi jokapäiväiset ystävät, mutta meillä ainakin on mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti