Toinen

kuva: Tuomas Elenius

Yliuomenna on taas edessä jonkinlainen virstanpylväs. Toinen hääpäivä. Välillä on vaikea kuvitella, että siitä on jo niin kauan, vaikka ehkä noin saisi sanoa vasta kymmenen vuoden kuluttua. 

Joskus pelkäsin, että en osaa rakastaa. Jos kiintyisin vain siihen rakastumisen tunteeseen. Kukaan ei kerro mitä avioliitto tarkoittaa, kukaan ei valmista sinua siihen, että olet toisen kanssa lopun elämääsi. Kukaan ei kerro mitä rakastaminen todella on. Et saa tietää, että siihen sisältyy ylitsevuotavan paljon vastuuta, menettämisen pelkoa, naurua, kyyneliä, sietokyvyn venyttämistä, huonoja vitsejä, pitkiä keskusteluja keskellä yötä, tähdenlentoja, loputonta väittelyä sienikastikkeen makeudesta ja läjäpäin huolenpitoa. Lopulta sinulla on kädessäsi vain romanttisten elokuvien loppusuudelmat ja avioerotilastot. Niiden pohjalta sinun tulisi rakentaa jotain omaa, pysyvää ja lopullista. 

Me kuitenkin onnistuimme. Suhteemme alusta on nelisen vuotta, puolet siitä ajasta olemme lipuneet avioliiton vesistöissä. Välillä meri on peilityyni, välillä se kuohuaa yli rajojen. Joku viisas joskus sanoi, että avioliitossa tärkeintä on, että suorallakin tiellä jaksaa tahtoa. Ja sitähän se juuri on - yhdessä tahtomista, samaan suuntaan katsomista. Ottaen vielä huomioon, että vietämme lähes jokaisen minuutin vuorokaudesta yhdessä, sanoisin, että olemme onnistuneet melkoisen hyvin. 

Mielestäni yksi ehkäpä parhaimmista asioista suhteessamme on riitely. Se, että voimme riidellä ja olla eri mieltä. Se on hyvä asia, sillä siihen ei ikinä sisälly erolla uhkaamista, ovien paukuttelua tai matkalaukkujen pakkaamista. Riidan loputtua en ole ikinä joutunut miettimään, että nyt on se hetki kun emme pääse tämän yli vaan usein auttaa se yksi nukuttu yö tai erinäiset lepyttelykeinot. Paistetut kanankoivet ananaspedillä toimii aina. Tiedän olevani suhteessa se tulisempi ja usein myös ilmaisen jos on jotain ilmaistavaa. Siitä huolimatta en kuitenkaan usko, että ihan heti tulee vastaan vuorta, jonka päälle emme voisi kiivetä. Jos ei aina ihan käsikädessä, niin lopulta kuitenkin jaamme saman maiseman. Rakastan häntä niin paljon, että välillä en tiedä miten sen kertoisin. 

Ja rakkaus - se on lopulta parempaa kuin se rakastuminen.