Rakastan syksyä. Ihannoin sitä. Palvon sitä. Odotan sitä joka kesä yhtä paljon. Ajattelen, että jaksan vielä tämän hellepäivän, sillä se vie minut hetken lähemmäs syksyä. Kaikki ne värit ja tuoksut, ruskan kauneus ja sateen raikkaus. Himmenevät illat, neulepaidat ja kanervat. Miten joku ei voisi rakastaa tätä kaikkea?!
Eilen lähdin koiralenkille kameran kanssa ja observoin ympäristöä linssin läpi. Harmikseni syksy ei ollut vielä saapunut lempi reitilleni, kartanon ohi ja junaradan yli. Sain kuitenkin muutaman kivan otoksen, ja vannon, että saatte näitä syyskuvia vielä kymmennittäin lisää.
Syksy tule jo. Herätä minut jälleen eloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti