Raamikas juttu

Jokaisessa joukkuelajissahan tarvitaan sääntöjä, ja eikö rakkaus ole oikeastaan vähän sama asia. Rakkaus on joukkuelaji ja tiimityötä, sillä yksin sitä on niin kovin vaikea pelata. Olen aiemminkin puhunut teille parisuhteestamme, ja nyt ajattelin palata aiheeseen jälleen. Ensi viikolla koittaa jo kolmas hääpäivämme, joten on ihan hyvä pohtia asioita taas ääneen. Tällä erää tahdon puhua juurikin noista
"parisuhteen säännöistä" - sekä niistä kiveen hakatuista että veteen piirretyistä. Säännöt on mielestäni vähän liian raju termi tässä kohtaa, joten puhutaan mielummin vaikka raameista. Niin kuin tauluissa on raamit, tarvitaan niitä suhteessakin, jotta kokonaisuus näyttää paremmalle.

Meille sanottiin, matkaan jos lähtee
niin matkalla haavoittuu
Ja tulisena hehkuvat vasket
himmeiksi kolhiintuu
Olkoon niin, olkoon niin
mä tahdon elää sen kaiken
kanssasi sun

Jokaisessa ihmissuhteessa on omia pelisääntöjä, ohjenuoria ja rajanvetoja. Jokainen ihmissuhde kaipaa raameja pysyäkseen pystyssä, ja raamien luomiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Me olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että avioliitto on sitova eikä sen purkamiseen lähdetä kevyin perustein. Se on tahtotila tai niin kuin serkkuni joskus sanoi, avioliitto on valinta. Se on valinta rakastaa, valinta unohtaa muut ja valinta yritää korjata asiat, aina kun jokin menee pieleen. Nykyään tuntuu, että useimmille avioliitto ei enää merkitse sitoutumista, vaan naimisiin mennään huuman hetkellä ja eropapereita kirjoitetaan heti kun toinen alkaa kyllästyttää. Olisin jo aika monet eropaperit saanut kirjoittaa, jos olisin heti riidan tullen sitä mieltä, että nyt erotaan. Me olemme kuitenkin luonteeltamme aika erilaisia, joten kiistatilanteita tulee väistämättäkin ja tiedän, etten ehkä aina ole se helpoin osapuoli. Onnekseni miehellä kuitenkin on äärettömän venyvät hermot ja kaikki aika maailmassa minun kiukutteluilleni. Kiitos hänelle siitä.

Vaikka olemme eri mieltä monista asioista, arjen pyörittämisessä näkökulmamme kuitenkin kohtaavat. Olisi raskasta, jos jokaisesta aivan pikkujutustakin väännettäisiin kättä eikä yhteistyötä olisi laisinkaan. Toisaalta, ehkä silloin emme olisi edes päätyneet naimisiin asti. Mitä pelisääntöjä rakkauden kentällämme sitten oikein noudatetaan? Kun pelinappuloina toimii kaksi sydäntä ja tavoitteena ei ole voitto vaan onnellinen ja reilu peli, niin tässä teille viisi arkeamme helpottavaa toimintatapaa ja ajatusmallia. Jokainen niistä kertoo omalla tavallaan toiselle välittämisestä, arvostuksesta ja tasa-arvosta parisuhteemme sisällä. Nämä toimivat meillä, mutta jokainen suhde on tietysti erilainen.

• Me syömme aina yhdessä. Tämä koskee niin aamukahvia, päivällistä kuin iltapalaakin. Ruoka ei ole itsestäänselvyys kaikille maailman ihmisille, joten yhdessä syöminen on hyvä tapa kunnioittaa ruokaa. Tämä on jo kotoa opittu tapa ja mielestäni hyödyllinen juttu ihan jokaisessa kotitaloudessa. 
• Ruokailuun liittyy myös tämä toinen asia, eli meillä syödään ruokapöydän ääressä ilman puhelimia tai muita vekottimia. Joskus harvoin katsomme ruoan yhteydessä elokuvaa tai joskus tulee kirjoitettua jokin tärkeä viesti, mutta useimmiten ruokapöydässä syödään ja keskustellaan - tai ollaan ihan vaan hiljaa ja nautitaan. Puhelimet, tabletit tai mitkään muutkaan aparaatit eivät ole tervetulleita ruokahetkeen. Syöminen on yhteinen ja vuorovaikutuksellinen hetki, ei pelkästään energian tankkausta kehoon. Lisäksi nämä molemmat edellämainitut kohdat kertovat ruoan laittajalle, että hänen aikaansa ja vaivannäköään arvostetaan. 
• Tämä kolmas asia on mielestäni myös hyvin tärkeä, eli yhteinen tili ja talous. Ohjenuorana tässä kohtaa toimii, että kaikki minun myöskin sinun on. Meillä ei siis ole sinun ja minun tavaroita, rahoja tai ruokia, vaan kaikki on yhteistä. Naimisiin mentyämme avasimme yhteisen tilin, sillä se helpottaa laskujen ja vuokran maksamista sekä kaupassa käyntiä. Eri tileiltä oli aina hankalaa miettiä, että maksa sinä tuo niin minä maksan tämän. Ja kun kaikki kuitenkin on yhteistä, niin yhteinen tilihän on vain luonnollinen jatkumo sille.
• Ja tuohon liittyen, päätämme myös yhdessä mihin se raha käytetään. Kaikki isot hankinnat tehdään yhdessä, ja oikeastaan jo pelkkä kauppalistakin laaditaan yhdessä. Lyömme viisaat päämme yhteen ja pohdimme mitä kaikkea ruokakaupasta tekeekään mieli, ja viikon aterioitakin suunnitellaan yleensä yhdessä. Jos haluan uusia vaatteita tai hän haluaa uusia tietokonepelejä, kysymme onko se ihan okei myös toiselle. 
• Lopuksi tietysti ne armaat kotityöt. Meillä ei siinäkään ole sinun ja minun hommia, vaan molemmat ovat täysin kykeneväisiä kaikkiin kotitalouden töihin. Useimmiten laitan ruokaa ja useimmiten imurointi on miehen harteilla, mutta tosinpäinkin onnistuu. Jos vaikka olen kuumeessa sängyn pohjalla, niin tiedän, että ruokahuolto ei jää tekemättä. Myös lemmikkien hoito kuuluu molemmille, samoin kaupassakäynti tai lamppujen vaihto. On asioita, jotka teen mielummin itse, mutta tiedän, että mieskin tekisi ne, jos en jaksaisi tai kykenisi. 

Raamit luovat turvaa ja pysyvyyttä, arki pyörii paremmin kun on jonkinlainen kehys. Näiden lisäksi löytyy toki vielä liuta monenlaisia asioita, jotka viitoittavat polkuamme. Unohtamatta tietenkään lämpöä ja läheisyyttä. Lainasin tähän tekstin oheen pari pätkää eräästä Juha Tapion laulusta, sillä niinhän se on, että matkalla voi haavoittua ja joskus ehkä hehkuminenkin laantuu, mutta kun pohja on vakaa, niin kyllä sen kaiken löytää aina uudelleen.

Eikä meistä jää mitään, aikojen päästä
muista ei kukaan mihin päädyttiin
Mutta jossakin tuolla paikkamme on
ja jos niin ei käy, me olemme hengissä nyt