Viime viikolla vietimme kolmatta eli ilmeisesti nahkahääpäivää. Kuinka herttaista. Se oli ainut päivä reissustamme kun olimme suunnitelleet jotain etukäteen. Yleensä tällaisina erityisinä päivinä meillä on tapana tehdä jotakin tavallisesta poikkeavaa, ja tällä kertaa halusimme mennä käymään Hailuodossa. Itse en ole ikinä ennen nähnyt majakkaa ja muutenkin Hailuoto vaikutti mieluisalta kohteelta. Mahtava taksi Grekula kuljetti meitä reissullamme Oulusta Hailuodon Marjaniemeen ja takaisin, sekä heidän kyydillä pääsimme myös sinne Kemiin ja takaisin. Suuri kiitos heille loistavasta palvelusta.
Hääpäivän aamuksi olin järjestänyt pienen yllätyksen, eli tilannut aamiaisen huoneeseen. Sain hyvin huijattua miestä eikä hän arvannut mitään ennen kuin oveen koputettiin. Nautiskelimme runsaan aamupalan aivan rauhassa, sillä Hailuodon lauttoja meni niin harvoin. Tähtäsimme siis vasta puoli kahden lauttaan ja ehdimmekin siihen oikein hyvin. Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja lautalta oli majakalle vielä 28 kilometriä. Hailuoto ei siis ollutkaan mikään pikkusaari, jonka voisi kävellä ympäri, vaan auto oli hyvinkin suositeltava kulkupeli siellä päin. Lopulta pääsimme Hailuodon kauniisiin maisemiin, ja paikan päällä olimme puolisentoista tuntia. Siellä saaren reunalla seistessä, kun silmien edessä oli vain aavaa merta, tuntui kuin olisi ollut jossakin maailman laidalla. Kiertelimme Hailuodon Marjaniemessä, otimme paljon kuvia ja kävimme matkamuistomyymälässä lähettämässä postikortteja tutuille. Lisäksi ostin muiston, eli avaimenperän, sillä niitä minulla on aina tapana ostaa reissuiltani. Piti käydä myös haukkaamassa jotain, mutta silloin paluulautta olisi mennyt sivu suun. Tyydyimme siis vain pikaiseen kolmen minuutin kahvihetkeen.
Paluumatkalla pääsimme aivan lautan etuosaan ja sieltä maisemat olivatkin todella huikeat. Henkeäsalpaavan näkymän lisäksi muistan sen suolaisen meren tuoksun, sitä olisin voinut hengittää loputtomiin. Marjaniemen rannan välittömässä läheisyydessä oli paljon kalastusverkkoja kuivumassa ja toinen toistaan suloisempia pieniä mökkejä. En tiedä mikä mökkikylän tarkoitus oli, mutta ajattelisin, että ehkä ne olivat jotain kalastusmajoja. Mutta nyt, kuvat kertokoot kaiken, mitä en osannut vielä sanoa.
Kun palasimme hotellille, vastaanoton tiskillä oli kynttilöitä ja hääpäivämme päivämäärä, joten siitä oli tietenkin pakko ottaa kuva muistoksi. Saimme Sokos Hotel Arinalta myös suklaalevyn hääpäivämme kunniaksi. Melko huomaavaista, sanoisin. Illalla kävimme vielä syömässä viikinkiravintola Haraldissa ja maha täynnä hyvää ruokaa päädyimme vain hotellihuoneeseen möllöttämään. Lopulta kävimme kuitenkin hotellilta lainaamassa lautapeliä, sillä väsyneenä Alias on mitä mainiointa ajanvietettä.
Täydellinen hääpäivä, näitä lisää.
Täydellinen hääpäivä, näitä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti