Hengähdystauko

Reissumme alkoi viime keskiviikkona, kun juna kuljetti meidät kohti pohjoista. Minulle Oulu on pohjoisessa, vaikka maantieteellisesti katsottuna näin ei taida olla. Ensimmäisenä iltana havahduimme siihen, että olimme matkanneet yhden päivän aikana lähes 800 kilometriä! Reissasimme siis Helsingistä Oulun kautta Kemiin ja iltamyöhään taikaisin Ouluun. Heitimme välissä vain tavarat hotellille, ja jatkoimme matkaa miehen sukulaisten luo. Oli todella kiva tavata heitä kaikkia pitkästä aikaa, vaikka reissuväsymys painoikin päälle. Se kuitenkin unohtui kun näki heidän kaikkien iloiset kasvot ja sai huomata, että meitä oli todella odotettu.

Yövyimme aivan Oulun ytimessä, Sokos Hotel Arinassa. Hotelli oli meille jo ennestään tuttu ja valitsimmekin huoneen sieltä juuri siksi. Arinassa saa aina hyvää palvelua, ja invahuoneet ovat ihanan tilavat. Lisäksi hotellin sijainti on loistava; kaikki on käden ulottuvilla ja juna-asemallekin pääsee helposti kävellen. Ainut miinus minkä tällä erää voin sanoa, on se, että aamiainen oli muutettu eri paikkaan ja sinne meni pari porrasta. Siinä oli kyllä porrashissi, ja vaikka hissi oli melko uuden oloinen, ei se silti toiminut. En ole varmaan ikinä törmännyt toimivaan porrashissiin, enkä ymmärrä miksi niitä edes asennetaan. Niinpä parin hississä jumitetun aamun jälkeen saimme lisäveloituksetta aamiaisen huoneeseen. Aamiaispaikan uudelleensijoittamisesta siis hieman miinusta hotellille.

Yksi parhaita asioita hotellissa on ylin kerros, josta näkee mahtavasti kattojen yli. Nyt sinne oli ilmestynyt myös kiikarit ja kehoitus kiikaroida maisemia. Oulu on muutenkin hyvin kaunis valkoisine siltoineen, puurakennuksineen ja tupruttavine tehtaineen. Yksi lempipaikoistani onkin
Hupisaaret - puistokokonaisuus, joka on täynnä kauniita siltoja ja pikkuisia lampia.

Ouluun kun menee, pitää tietysti toripolliisia käydä tervehtimässä ja kauppahallista hakemassa paikallisia herkkuja. Harmittaa kun kotimatka on aina loputtoman pitkä, niin ikinä ei voi ostaa kuin säilykkeitä ja muita hyvin kestäviä elintarvikkeita. Tällä erää mukaamme tarttui porosäilykettä ja tyrnimehua, vaikka tarjolla oli lukematon määrä kaikkea ihanaa. 

Emme liiemmin suunnitelleet reissuohjelmaa etukäteen, vaan päätimme ottaa vain rennosti ja mennä sinne minne nenä vie. Parina ensimmäisenä päivänä lämpötila oli siedettävä, mutta loppua kohden ilma kylmeni niin paljon, että piti ihan villapaita ja lapaset käydä ostamassa! Emme siis hirveästi voineet vain olla ja kierrellä Oulun kauniissa maisemissa, vaan menimme sadetta ja kylmyyttä pakoon esimerkiksi kirkkoon, kasvitieteelliseen puutarhaan ja Pohjois-Pohjanmaan museoon. Sen verran usein kaipasimme lämmintä juotavaa kylmän tuiverruksen keskellä, että myös useat kahvilat, kuten Rotuaarin cafe Bisketti sekä Otto Karhin puistossa sijaitseva kahvila Makia tulivat hyvin tutuiksi. Yhtenä päivänä ajauduimme myös elokuviin, kun vettä tuli kaatamalla ja olimme jo aivan läpimärkiä. Onneksi päivällä sattui alkamaan sympattinen Hampstead, joka oli juuri täydellinen sadepäivän leffa. Kaiken tämän lisäksi söimme tietysti paljon hyvää ruokaa, nautiskelimme olostamme, nauroimme väsymyksen kerääntyessä ja taidettiin hieman viiniäkin ottaa hotellin ravintolassa.  

Viimeisenä kokonaisena päivänä emme tahtoneet keksiä mitään tekemistä, kunnes eteemme sattui mainos Kuuskan paluusta. Se oli Oulun Kuusisaaressa järjestettävä suurkonsertti ja osa valtakunnallista Suomi100 -tapahtumaviikonloppua. Esiintyjät eivät ehkä olleet aivan meidän ominta aluetta, mutta livenä mikä tahansa musiikki saa uuden ulottuvuuden. Ja pakko sanoa, että kun lavalla on aito ja alkuperäinen Paula Koivuniemi laulamassa aikuista naista, niin kyllä siinä vaan on sitä jotakin. Ehdimme kuunnella myös Tähkän Lauria, mutta sitten kylmyys kävi niin ylitsepääsemättömäksi, että oli pakko lähteä takaisin hotellille. 

Seuraavana päivänä koittikin jo kotimatka ja paluu arkeen. Vaikka olenkin aivan tavallisen arjen ystävä, niin kyllä tällainen hengähdystauko tekee silti hyvää. Ihmettelette varmaan, että miten teksti on jo melkein päätepisteessä eikä Hailuotoa ole mainittu vielä sanallakaan. Ajattelin katsos pitää teitä vielä hieman jännityksessä ja kertoa reissumme kohokohdasta, eli hääpäivästä vasta seuraavalla kerralla!