Raparperitaivas - se on sun ja mun piilopaikka yhteinen

Kaupasta sattui yks kaks yllättäen raparperi hyppäämään ostoskärryyni. Kotona sitten ihmettelin, että no mitäs hitto minä tälläkin teen, kun olen herkkulakossa. Onneksi ystävät ovat tällaisia tilanteita varten. Laitoin nätit pikkuiset kahvikupit pöytään, espressopannun tulille ja istutin kaverin raparperitaivaan ääreen. 

Sain siis päiväkahviseuraa ja kahvin sivuun leipaisin paria sorttia raparperipiirakkaa. Toinen oli yksinkertainen raparperikaurahyve, jota tarjoilin vaniljajäätelön kera. Kauramurupaistokset on aina niin hyviä ja helppoja, että teen niitä mielelläni, mutta mielenpäälle jäi kutkuttamaan vielä toisenlainenkin piirakka. Muistatteko kun viime keväänä tein raparperipiirakoiden mestariteoksen? Nyt en kuitekaan halunnut lähteä ihan noin vaativalle linjalle, vaan halusin panostaa, että saan täytteestä maistuvamman.

Nyt on pakko myös tehdä salainen tunnustus, sillä käytin valmispohjaa. Ihan vain laiskuuttani. Painelin sen pyöreään piirakkavuokaan ja sekoitin täytteen kermasta, munista, kermaviilistä ja lopuksi lisäsin joukkoon purkillisen viime kesänä keittämääni raparperihilloa. Maistelin hieman ja maustoin täytettä vielä sokerilla, kanelilla sekä vaniljasokerilla. Nyt piiras oli valmis 200 asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi, jonka jälkeen pudotin lämpöä 175 asteeseen ja jatkoin paistamista toiset 20 minuuttia. Lopuksi asettelin päälle vielä tuoretta raparperia ja laitoin sen vielä hetkeksi uuniin. Onnekseni voin sanoa, että nyt ei puuttunut raparperin makua!