Kuudennen kerroksen kasvihuone

Olen koko viikon touhuillut parvekkeen parissa ja vihdoin se alkaa muistuttaa enemmän kesäistä olohuonetta kuin varastoa. Talven aikana parvekkeelle tulee aina heitettyä kaikennäköistä, ja vaikka perunat ovatkin siellä jo kuukauden päivät kasvaneet, en ole saanut sitä siivottua. Nyt tartuin tuumasta toimeen, varastoin tavarat ja laitoin kesäkukkia tilalle. 

Alkuviikolla kävin Pirilän Kukkatalossa Plantagenin sijaan, sillä mies halusi välttämättä mennä juuri tuonne. Kukkatalo oli kyllä mielestäni monipuolisempi ja halvempi kuin kilpaileva yritys, ja puutarhajuttuja etsiessäni suuntaan sinne varmasti jatkossakin. Ihan hyvä idea siis mieheltä, vaikka lopulta hän ei kuitenkaan tullut mukaan. 

Parvekkeella kasvaa tänä vuonna yli puolet enemmän perunaa kuin viime keväänä, ja yhden säkin istutimme taktisesti kuukautta myöhemmin kuin muut. Tällä kertaa valitsimme kasvatukseen kolmea eri lajiketta, joista siikliä on eniten. Ikean epäkäytännölliset jättikassit löysivät vihdoin elämäntarkoituksen perunoiden kasvualustana ja niiden lisäksi käytössä on viime vuonna hankitut kasvatussäkit.

Perunan lisäksi hyötykasveina löytyy kurkkua ja yrttejä. Kukkaloistoa tarjoaa pelargoniat, marketta, kellokukka, samettikukat, orvokit ja itse kasvatetut auringonkukat. Kukkia pitää mielestäni olla paljon, sillä ne tuovat väriä ja eloa, ja lisäksi voimakkaasti tuoksuvat samettikukat ja pelargoniat hillitsevät kaikenlaisia pikku ötököitä.

Lannotteeksi ostin tänä vuonna Kekkilän kanankakkaa, sillä äiti aina kehuu kanankakan hyviä puolia. Käyttöä aloitellessa meni kuitenkin sormi suuhun, mutta onneksi tukihenkilö oli vain yhden soiton päässä - otin siis puhelun äidille. Ja sehän oli hyvä, että soitin, kun muuten olisi mennyt ihan plörinäksi koko homma. Sain vinkiksi, että kaikelle muulle voi antaa paitsi perunalle, ja että multaan kannattaa tehdä kolo lannoitetta varten. Kakankakka saattaa alkaa haisemaan jos se jää ruukun pinnalle, joten ruukun reunalle painetaan sormella kolo, johon laitetaan ruukun koosta riippuen sopiva määrä lannoitetta. Itse laitoin ehkä noin teelusikallisen aina ruukkua kohden. Toki parasta on, jos ymmärrät tehdä lannoituksen ennen kasvien istutusta, toisin kuin minä - silloin kanankakan voi nimittäin vain sekoittaa multaan tasaisesti. 

Vanhaa vitriiniä hyödynsin taas kasvihyllykkönä ja verhonkin asettelin hieman eri tavoin kuin viime vuonna. Kaappi antaa hyvin varjoa ja suojaa kasveille, jotka eivät viihdy suorassa paahteessa, ja on se mielestäni nättikin. Parvekkeella asustaa nyt myös ihka ensimmäinen puutarhatonttumme, vanha herra Kani. Puolisoni sai sen äidiltään syntymäpäivälahjaksi, kun mies on kuulemma nyt päässyt puutarhatonttuikään. En tiedä tuosta ikäluokituksesta, mutta kanipatsas istuu parvekkeellemme kuin nenä päähän!