Trangiapulla

Eilen oli mahtava retkipäivä, kun suuntasimme uudelle retkikohteelle. Ilma oli juuri täydellinen eikä retkiseurueessakaan ollut valittamista. Taisto sonnustautui pikkukoiran partiohuiviin ja johti retkikuntamme hyvällä vainulla kohti nuotipaikkaa.

Löysimme vinkin Pirttimäen ulkoilualueesta Palmusseman kautta, joten tiesimme, että kohteeseen on turvallista lähteä. Saavuimme autolla isolle parkkipaikalle, josta lähti erilaisia reittejä. Otimme asiaksemme Hynkälammelle suuntaavan sinisen reitin, jonka kokonaispituus oli 6,4 kilometriä. Puolessa välissä kierrosta oli Hynkälammen nuotiopaikka, jonka jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin. Maasto oli aika mäkistä ja paikoitellen haastavaa, ja kun emme tienneet millaisia nousuja toisessa suunnassa olisi ollut luvassa, katsoimme parhaaksi tulla samaa tietä takaisin. 

Nuotiopaikalle käveli n. 30-40 minuuttia, riippuen kuinka paljon koira haluaa haistella kaikkea mahdollista. Maasto oli meidän mielestämme pyörätuolilla kuljettavaksi haastavaa, ja aina välillä pysähdyimme miettimään, että mennäänkö tämä mäki vielä vai ei. Menimme kuitenkin kaikki mäet ja nousut, mutta paluumatkalla oli pieni vaaratilanne jyrkässä alamäessä, joten ihan yksin en tuonne lähtisi seikkailemaan. Aiomme kuitenkin mennä uudestaan ja tarkastella muita reittejä, sillä tuolla oli ihanan rauhallista ja kerrankin nuotiopaikalle päästäkseen piti oikeasti tarpoa eteenpäin. 

Kuvankauniiden maisemien ja hyvän tunnelman lisäksi retkellä on tottakai olennaista hyvät eväät. Hynkälammelta löytyi toimiva nuotiopaikka, ja pöytä, jossa pystyi syömään. Laitoin kotona kaksi kuhaa valmiiksi halsteriin ja mausteeksi tilliä, sitruunaa sekä suolaa. Halsterin kääräisin kahteen muovipussiin ison kylmäkallen kanssa, ettei kalat pilaannu ennen kuin olemme perillä. Kun ne olivat jo valmiina halsterissa, ei tarvinnut perillä liata käsiä kalaan, vaan nostimme vain valmiin setin nuotioon - kuinka kätevää.

Lisäksi paistoin trangialla peruna-porkkana röstejä, jotka eivät kyllä olleet omaan makuuni, mutta mies tykkäsi. Raastoin taikinaan perunaa ja porkkanaa kuorineen, lisäsin gluteenittomia korppujauhoja, pari munaa, suolaa, pippuria sekä juustoraastetta. Tein taikinan kotona valmiiksi, jolloin se oli heti paistovalmista. Kertakäyttöhanskat ovat erittäin kätevät tällaisessa sotkuisessa retkikokkailussa, sillä niillä voit muotoilla esimerkiksi nämä röstit pannuun, mutta kädet pysyvät puhtaina.

Röstejä oli hieman hankala aluksi saada kypsäksi, mutta kun ne litisti tarpeeksi ohueksi, niin kyllä ne kypsyi. Kääntelin niitä hyvän tovin pannulla, sillä raaka peruna ei ole mistään kotoisin. Ruoan lisukkeena oli vielä kermaviilikastiketta, jonka tein kotona sekä tuoretta tilliä ja kevätsipulia. Kala kuitenkin oli niin hyvää, ettei se kastiketta edes kaivannut, mutta röstejä oli kiva dipata siihen.

Jälkiruokaa piti toki myös saada, ennen kuin retkikuntamme oli valmiina lähtemään takaisin. Vietin unettoman yön ennen retkeä ja sain vision nuotiopullasta, joka on vähän kuin laskiaispulla, mutta täytetty nuotiovaahtokarkilla ja Nutellalla. Eipä siinä auttanut kuin toteuttaa tämä visio, joskin pullat paistui trangialla, sillä nuotio oli jo siinä kohtaa sammunut, enkä jaksanut alkaa sitä enää virittelemään. 

En ollut ihan varma kypsyisikö pullat trangialla, mutta ei minulla ollut mitään hävittävää. Pullat voinokareen kanssa pannulle ja kattila kanneksi. Pullat kohosi ja niihin tuli nätti pinta, mutta ne olivat vielä raakoja, joten litistin ne pannukakkumaisen ohuiksi. Litistys kannattaa tehdä vasta kun pinta on paistunut, sillä muuten taikina vain takertuu lastaan. Sitten kansi takaisin ja odoteltiin. Muutaman käännön jälkeen pullat olivat kypsiä ja halleluja - pinnalle reilusti suklaalevitettä ja nuotion rippeissä pehmenneitä vaahtokarkkeja. Onkohan kukaan muu tehnyt pullaa trangialla?