Juhannus

Eilen juhlittiin juhannusta eli keskikesän juhlaa ja minä vietin sen keikalla. Olimme miehen ja kaverin kanssa Helsingin Allas Sea Poolilla katsomassa Reino Nordinia, ja voi vitsi miten kivaa meillä oli! 

Livemusiikkia ei ole ollut tarjolla pitkään aikaan ja se fiilis kun saapui keikkapaikalle oli jotain ihan mieletöntä. Mieli ja keho heräsi jostain koronahorroksesta kertaheitolla, ja sielu alkoi janoamaan lisää. Onneksi minulla on kolmen päivän lippu Tikkurila festareille heinäkuun lopulle, sillä muutoin varmaan kuihtuisin pois. Vaikka siitäkin huolimatta eniten kyllä kaipaan Juha Tapion keikalle. 

Reino Nordin oli yllättäjä, sillä en ole liiemmin kuunnellut häneltä kuin radiohittejä enkä ole ikinä ennen nähnyt häntä livenä. Reino oli lavalla kuitenkin selvästi kuin kotonaan ja veti hyvin - syntynyt siis viihdyttäjäksi. Hän esiintyy myös Tikkurilassa, joten pääsen nauttimaan tästä huvista vielä toisenkin kerran ja taidanpa napsutella muutaman biisin soittolistallenikin. Toivon, että Allas Sea Poolin juhannuskeikasta voisi tulla meille perinne, sillä melkeinpä mikä vaan musiikki uppoaa kuumassa kesäyössä. 

Meidän piti jalkautua keikan jälkeen vielä ihastelemaan juhannuskokkoa, mutta viime hetkellä vaihdoimmekin suunnitelmaa. Juhannussää oli kuin kuvankauniista suomifilmistä, joten jatkoimme iltaa kaupungilla kävellen. Halusin varta vasten tehdä niin, sillä rakastan Helsinkiä kesäyönä, kun kadut ovat hiljaisia. Harmi vaan, että aika moni muukin oli suunnitellut samaa, eikä Helsinki ollutkaan hiljainen, kuten yleensä juhannuksena. Siinä kävellessä minuun kuitenkin iski tunne, että näiden reilun 10 vuoden jälkeen koen vihdoin kuuluvani tänne ja omalla tavallani rakastan tätä kaupunkia - varsinkin juhannusyönä.