Mä oon viimeinkin vapaa

"Osaan pitää puoliani nykyään

Aion pitää puheen ja maljan nostaa

Sille, et mun elämä on ilman sua parempaa

Hyvät juhlavieraat, nyt kuunnelkaa

Kun mä kerron teille miltä tuntuu olla vapaa

Mun rajoja ei ylitä kukaan

Ei enää koskaan kertaakaa

Ja kyl mä nään, et sua harmittaa

Ku mä oon viimeinkin vapaa"

Bee - Maljapuhe

Tämä kappale löysi tässä taannoin tiensä soittolistalleni, ja herätti minussa ajatuksia. Ymmärsin, että viimein olen vapaa. En tarkoita ketään henkilöä, vaan ehkä enemmänkin itseäni, kaikkia odotuksia ja ihmisten mielipiteitä. Olen viimein vapaa tekemään mitä haluan, ajattelemaan ja sanomaan mitä haluan. Olen vapaa olemaan minä.

Olen tehnyt tätä matkaa nyt 36 vuotta. Aina ollut sidottuna johonkin tai jonnekin. Aina yrittänyt täyttää kenkiä, jotka on jalkaani väkisin laitettu. Olen aina pyrkinyt mukautumaan ja muovautumaan haluntunlaiseksi. Ironisinta ehkä on se, että minulle on aina sanottu kuinka vahva olen. En oikeasti ole ollut, vaan hyvinkin hauras, mutta olen ottanut sen roolin, koska minusta tuntui, että minun odotetaan olevan vahva. Vasta nyt voin sanoa olevani. Seison omalla tontillani ja hoidan sen, tuli vastasn mitä tahansa. En ole ikinä ollut luovuttaja, mutta vasta nyt olen vahva. 

Vaikka viime talvena ollut parisuhde oli erittäin lyhyt, oli se itselleni sitäkin merkityksellisempi. Sain siitä niin paljon irti ja opin itsestäni niin paljon uutta, että kaikkea on vaikea edes selittää. Minua kehuttiin ja arvostettiin pyyteettömästi. Minuun uskottiin. Ja mikä tärkeintä, sain itkeä tuntematta olevani heikko. Opin päästämään irti kontrollin tarpeesta, joka liittyy tunteisiin ja sain luvan tuntea aivan kaikki tunteet. Vaikka emme enää seurustele, on hän pysyvä osa elämääni. En usko siihen, että asiat tapahtuvat sattumalta, joten varmasti sillä on jokin merkitys, että tulimme toistemme elämään. Ehkä mies lähetti hänet turvaamaan elämääni, en tiedä, mutta toistemme riesoiksi aiomme ainakin jäädä.

Ja olen huomannut, kun olen avannut itseni elämälle, niin myös niitä hyviä asioita on alkanut tapahtumaan. Kun on avoin mahdollisuuksille, niin on voi saavuttaa asioita. Minä uskon minuun ja ystäväni uskoo minuun. Ja se riittää. Yksi hyvä ystävä on lopulta aina parempi kuin 100 piittaamatonta, ja pakko myöntää, että miehen kuoleman jälkeen olen tiputtanut elämästäni ihmisiä, jotka vain ottavat, mutta eivät anna mitään. Nyt minulla on ympärillä kourallinen ihmisiä, mutta tiedän, että meillä kaikilla on molemminpuolinen kunnioitus. 

Olen vapaa myös sen kannalta, että parina viime vuonna minulla on ollut aivan täydelliset avustajat. Juuri sellaiset ihmiset kuin minä tarvitset, sellaiset, jotka tekevät arjestani turvallista ja mahdollistavat kaikki päähänpistoni. Olen huomannut, että minusta on tullut tarkempi sen suhteen, että kenet otan palkkalistoilleni, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Olen vain tullut tietoisemmaksi siitä, millaiset ihmiset täydentävät elämääni. 

Minusta on mihin vain. Enkä suostu enää uskomaan mitään muuta.