Vanhoilla kulmilla

Kävin tänään Vuosaaressa. En ollut käynyt siellä melkein kahteen vuoteen eli en sen jälkeen, kun muutin sieltä pois.

Asuimme siellä kymmenen vuotta. Kävin vanhan kerrostalon pihalla, kuljin puistossa, jossa kävimme koiran kanssa kävelyillä. Kiersin rannan ja pysähdyin pannukakulle kahvila Kampelaan. Se oli vakiopaikkani Vuosaaressa asuessa - meiltä käveli rantaan muutamassa minuutissa. Kävimme siellä paljon varsinkin kesäisin. Aamukahveilla, iltakahveilla ja itse yritin pitää parhaani mukaan huolta siitä, että gluteeniton pannari pysyy listalla.

Kaikki tuntui Vuosaaressa niin tutulta. Se suolaisen meren tuoksu, joka löi vasten kasvojani. Muistin missä kohdassa heitin miestä lumipallolla, ja missä opetin Taistolle temppuja. Kävelin ohi paikasta, jossa kävimme piknikeillä, ja sen baarin ohi, jossa harrastimme viimeisen vuoden pubivisailua. Puristin vasemman käden nyrkkiin ja tunsin, ettei vihkisormus enää ole siinä. 

Viime kesänä en ollut vielä valmis käymään Vuosaaressa, ja ohuesti harmittaa, ettei Taisto päässyt enää käymään tutuilla lenkkipoluilla. Poismuuttaessani ajattelin, etten ikinä palaa, mutta todellisuus on, että sinne minä kaipaan takaisin. Haluan takaisin kotiin.