Sukkapuikkokammoisen pelastus

 

Tänä vuonna sain taas tehtyä joululahjat pitkälti itse. Jo lokakuun puolella postiluukusta tipahti joululehti, ja tämä idea syöpyi heti mieleeni. En ole ikinä voinut antaa lapasia lahjaksi, sillä inhoan kutomista. Mutta nyt, leikkasin vain vanhoista neulepaidoista lapasen malliset palaset, fleecetakista samanlaiset ja surautin ne ompelukoneella yhteen. Ja vaikka itse sanonkin, tuli lopputuloksesta aika hieno! Harmittaa vain kun unohdin ottaa valmiista tuotoksista kuvia... eli lopputuloksen näkee vain ne jotka sellaset paketistaan löysivät :)

Perinteisempää herkuttelua

Tänään puolestaan herkuttelimme kotosalla. Meillä on ehkä hieman enemmän sellainen joulupöytä mihin olen itse tottunut. Jouluruokiin mielestäni kuuluu laatikot, todella pelkistetty rosolli, ihanan ylikypsä kinkku, muutamaa eri kalaa ja ehdottomasti juustotarjotin. On vähän kuin olisi istunut äidin pöytään :) 

Jouluaatto

Tuolta se meidän jouluaatto näytti. Jouluun kuuluu suurena osana ruoka ja me vietimme aaton anopilla, missä ruokaa kyllä riitti. Päivä aloitettiin riisipuurolla, sitten oli vuorossa kala-/äyriäispöytä ja loppuillasta kinkkua, kalkkunaa sekä laatikoita. Hyviä kaikki, vaikka itse kaipaan jouluna ihan vain tiettyjä ruokia. Kaiken kruunasi kahvi ja leivonnaiset, joiden jälkeen olikin hyvä pyöriä kotiin. 

Ruokien välissä aikaa kulutettiin lautapelien voimalla, Samu Sirkan joulutervehdyksellä sekä tietenkin pakettien avaamisella. Lahjakääröistä paljastui kaikkea hienoa, kuten pyjama, astioita, leivontajuttuja, ravintolalahjakortti, käsilaukku (suoraan Roomasta!) sekä ehkä se kaikkein yllättävin; saimme ulkomaanmatkan! Aika mieletöntä :)

Joulun kaava

Kysyin ystävältä tuossa jokin aika sitten, että kuinka saavuttaisin joulumielen. Tiedätkö, sen sellaisen lapsenomaisen ilon ja riemun kun kuusi tuodaan sisälle, kun aamiaiseksi saa kylmää maitoa ja pipareita. Ystäväni vastasi, että perinteet luovat joulun. Minun lapsuudenkodissa perinteet olivat jouluisin hyvin vahvassa roolissa ja asiat tehtiin aina kutakuinkin samalla kaavalla. Pidin siitä ja pidän edelleenkin. Mutta mikä sitten luo ne perinteet? Nyt kun ollaan naimisissa, niin miten se valitaan, että tämä perinne otetaan meiltä ja tämä teiltä? Mitkä perinteet ovat parhaita ja voiko niitä olla liian paljon? Vai onko se vasta sitten 10 vuoden jälkeen kun meillä on omat jouluperinteemme ja jättääkö ne taakseen nuo lapsuudenkodin kaavat?

Pientä puuhastelua

Ylihuomenna on jouluaatto ja vähitellen alkaa olla hommat kasassa. Äiti kävi sunnuntaina tuomassa laatikoita ja leivonnaisia, isä puolestaan oli käynyt kaatamassa kuusen. Viikonloppuna koristelimme kuusen, kuurasin kylpyhuoneen lattiasta kattoon ja leivoin joulupukin peukalonjälkiä. Tänään pyöräytin vielä muutaman joululeivän, yhden taatelikakun, laitoin kinkun uuniin sekä siivosin ohimennen keittiön kuiva-ainekaapit. Huomiselle jäikin sitten enää kinkun kuorrutus, rosolli, juustokakku ja mummun makaronilaatikko, mies puolestaan saa harteilleen imuroinnin ja lattian pesun. 

Yritin myös saada karvakuonosta joulukuvaa, mutta kohde oli hieman liian aktiivisella päällä... ehkä siis kokeilen huomenna uudelleen :)

Oodi sinapille

Joulupöytä ei ole mitään ilman kunnon sinappia. Ja kunnon sinapilla tarkoitan sellaista maultaan sopivan lempeää, koostumukseltaan samettisen pehmeää, ja ennen kaikkea - itsetehtyä. Äidilläni on the one and only joulusinappiohje ja olen sitä vaalinut. Tämän avulla olen sulattanut anopin ja monen muun makunystyrät ja saankin aina jo syyskuun tietämillä ensimmäiset tiedustelut - kai teet jouluna sitä sinappia? Jos siis olet kinkkufani ja etsit täydellistä kumppania kinkkusiivullesi, nyt on aika tarttua kauhanvarteen! 

Yksinkertaisesta ohjeesta tulee juuri ja juuri yksi purkillinen, joten resepti kannattaa ainakin tuplata. Tänä vuonna tein vaatimattoman annoksen ja kuusinkertaistin ohjeen. Suosittelen ehdottomasti teflonkattilaa, vaikka kattilasta huolimatta itselläni tämä homma menee aina lopulta siivilöinniksi. Kauhasta ei kannata irtautua hetkeksikään ja levy tulee pitää maltillisilla lukemilla. Tämä sinappi on myös siitä kätevä, että se säilyy pitkään, koska alkoholia ei keitetä pois. Itseasiassa se kannattaakin valmistaa ainakin pari päivää ennen tarjoilua, jotta se ehtii kunnolla maustua. 

Tarvitset siis 1,5dl sokeria, sinappijauhetta sekä kuohukermaa. Sekoita sokeri ja sinappijauhe kattilassa, lisää kerma ja 2 keltuaista. Sekoita tasaiseksi ja kiehauta. Anna jäähtyä kunnolla ja mausta käyttäen 1 tl valkoviinietikkaa sekä 2-3 rkl konjakkia. Purkita tiiviiseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä. 

Vuoden stressaavin juhla

Viime viikolla se iski. Eräänä unettomana yönä se lävähti vasten kasvoja; ilkeä joulustressi. Niinpä olen tässä kolmen päivän aikana kunnostautunut ja hoitanut lähes kaiken. Verhosin asunnon joulumaaksi, hankin kaikki lahjat yhdessä päivässä ja postitin joulukortit. Nyt hellalla porisee anopin himoitsema joulusinappi ja taatelikakku odottaa leipojaansa. Kaikki siis alkaa olemaan mallillaan. 

Kuusi sisään ja kinkku pöytään, olen valmis! 

TSNEH!

Juha Tapio. Eilen. Tavastialla.

Mitä siihen voi sanoa? 

Rakastan.

Sulattajaiset

Tänään tein miehen työn. Ensin ei pitänyt, mutta niin nyt vain kävi. Sulatin nimittäin pakastimet. Lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että järjestelen vain hieman. Vaan jäätä olikin niin paljon, että ei muuta kuin tavarat ulos ja höyryävät vesikattilat sisälle. 

Meillä on kaksi korkeaa jääkaappi-pakastinta ja kummatkin pakastimet olivat läpeensä tukossa. Joulu on tulossa ja tiedän, että äiti raahaa selkä vääränä meille ruokaa. Pakastimeen oli siis saatava tilaa. Ajattelin ensin, että paljonkin vanhaa tavaraa lentää roskiin, mutta ei sitä poisheitettävää ollutkaan niin mahdottomasti. Jääpalat ja kylmäkallet otin pois tilaa viemästä, niitä kun ei liiemmin talvella tarvita ja totesin, että leipää ei osteta ennen kuin se pakastimesta loppuu. Kuin ihmeeen kaupalla, kun kunnolla järjesteli, niin yksi hylly jäi jopa ihan tyhjäksi! 

Joten äiti hei, nyt on taas pakastimessa tilaa.

Koditon

Viime vuonna vietimme ensimmäistä kertaa joulua aivan kahden kesken. Yleensä menemme jomman kumman vanhemmille, tänäkin jouluna kutsu kävi anoppilaan. Viime jouluna myös ensimmäistä kertaa laitoin joulun itse; meillä oli kuusi, koristeet ja kaikki mahdolliset ruoat. Jokin ei vain tuntunut oikealta ja kuusta koristellessani ajattelin, että tämä olkoon ainut joulu tässä asunnossa. 

En tiedä mikä tässä asunnossa on vialla, mutta se ei vain tunnu kodilta. Vaikka laittaisin asiat miten päin ja asettelisin huonekalut tuhennaesti uudestaan, ei tästä saa kotia. Niinpä olemme jo yli vuoden pävivät etsineet uutta kotia, mutta tuloksetta. Yhtä kävimme jopa katsomassa, mutta se ei vain tuntunut oikealta. Tähän muutimme, koska oli pakko saada asunto jostain ja kaiken piti olla vain väliaikaista. Pelkään, että viiden vuoden päästä huomaan yhä istuvani tämän keittiön pöydän äärellä, elämässä tätä väliaikaista vaihetta.

Miksi sitä kotia ei sitten löydy? En tiedä. Aina kun rakastun keittiöön, on kylpyhuone ahdas ja epäkäytännöllinen. Tai sitten asunto onkin kahdessa kerroksessa tai muuten vain täysin soveltumaton pyörätuolin käyttäjälle. Ja siellä pitäisi olla myös se jokin kodikas tunnelma eikä pelkkiä valkoisia tiiliseiniä.

Nyt kun joulu kiirehtii kamalaa vauhtia kohti, en tiedä miten päin olisin. Kaikki sisutaminen ja muu tuntuu niin turhalta, kun ajattelen, että ostan mielummin sen uuden lampun tai pöydän sitten uuteen kotiin. Vaan tuleeko sitä hetkeä koskaan?