Hyvä paha juhannus

En ole ikinä oikein ymmärtänyt juhannusta tai vappua, tällaisia koko kansan pakollisia juhlapäiviä. Jotenkin ihmisillä on niistä niin kovat odotukset ja itsekin pitää yrittää keksiä jotain kun aina joku kyselee jo toukokuussa, että mitäs aiot juhannuksena. Viime vuosina olen kuitenkin hieman muuttanut suhtautumistani tähän keskikesän juhlaan, sillä olemme jo useampana juhannusaattona päässeet viettämään rauhallista kesäpäivää miehen isän ja hänen vaimonsa luokse. Talo on idyllisellä paikalla metsän keskellä ja siellä on hyvä viettää juhannus grillaten. Vaikka ei siihen toki sitä juhannusta tarvittaisi, että voi grillata :) 

Vietimme siis juhannusaaton siellä parin kaverin kanssa. Päivä oli sateinen, mutta siitä huolimatta grillasimme ulkona koko päivän ja ruokaa oli niin paljon, ettei jälkkäriin asti ikinä päästy. Ainut asia mistä juhannuksessa tykkään, on se, että saan suunnitella ja häärätä ruokien kanssa. Nytkin ideoin kolmen ruokalajin jussimenun, jonka voi toteuttaa ilman keittiön hienouksia. Esivalmistelin ruokia kotosalla ja paikanpäällä vain grillasimme. Alkuun oli uusia perunoita, marinoituja jättikatkaravunpyrstöjä, halluom -juustoa sekä salaattia. Pääruokapuolelta löytyi grillattuja kanankoipia, possupihvejä, vihannesvartaita sekä bataattia. Aterioiden välissä hörpittiin vähän kahvia ja mussutettiin leipomiani suklaahippukeksejä. Jälkkäriksi piti vielä paistaa lettuja, mutta mahat oli jo liian täynnä. Niinpä paistoin niitä yöpalaksi kotona. 

Tällä kertaa ei ole liiemmin kuvia ruoasta, sillä siinä ei ehtinyt paljoa kameran kanssa heilumaan. Sen sijaan kuvailin loppuillasta vähän sitä miljöötä ja Taistoa tottakai. Koirallakin oli ilon päivä kun pääsi isolle pihalle juoksemaan ja hätistelemään lintuja. Taisto päätti kuitenkin tehdä hieman juhannustaikoja, mistä me ihmiset emme olleet ehkä niin innoissamme. Se kävi möyrimässä jonkun eläimen oksennuksessa ja näin ollen haisi melko pahalle. Kotiin lähdettäessä oli koiraa pestävä vähän ämpärissä, että sen kehtasi ottaa taksiin. Juhannusaatto loppuikin sitten kotona koiran pesuun!

Yli odotusten

Tänään tehtiin parin kaverin kanssa kesäretki läheiselle grillipaikalle. Kerrankin sää suosi ja flunssanikin alkaa olla jo tipotiessään, niin käytimme tilaisuutta hyväksemme. Tavaraa pakkasin mukaan kolme kassillista sekä piknik -korin, sillä halusin muutakin kuin vain paistaa makkaraa. Grillipaikalla katoin pöydän nätiksi ja kesäiseksi, maistelimme hieman anopilta saatua laatikkoviiniä ja grillasimme kaikessa rauhassa. Mikäs siinä kesäpäivää viettäessä, kauniissa maisemissa luonnon keskellä :)

Oli meillä viinin lisäksi sitä grillattavaakin. Matkaan lähdettiin hieman nyyttärihengellä, joten ruokalista oli melko sekava. Grillissä pyöriteltiin esikeitettyjä uusia perunoita, maissia, pekonisieniä, halloumjuustoa sekä kokoelma erinnäisiä possupihvejä. Me kokeilimme marinoida pihvejä cocacolassa ja barbeque -kastikkeessa, mutta lopputulos ei ollut laisinkaan toivotunlainen. Tätä pitänee siis vielä vähän kehitellä... 

Sen sijaan makea puoli onnistui yli odotusteni. Grillissä on mielestäni vaikea taikoa jälkiruokaa, kun ei aina jaksaisi suklaa-banaaneja tai pelkkiä paahdettuja vaahtokarkkeja, mutta muistan kuitenkin lapsuudessani jollakin kesäleirillä tehneeni vaahtokarkkileivoksia ja hitto - nehän toimi edelleen! Paahdat vain vaahtokarkin tikun päässä ja kaappaat paistuneen herkun kahden kaurakeksin väliin. Tadaa!

Täydellinen ja mielikuvitukseton

Arkiruoka on aina päänvaiva, ainakin meidän taloudessa. Samoja ruokia pyöritellään viikosta toiseen ja useimmiten ne onkin ihan hyviä. Välillä vain mielikuvitus loppuu kesken ja tuntuu, että eikö me juuri eilen syöty tätä vaikka viime kerrasta olisi pari viikkoa.

Tänään kävi taas niin, että se mielikuvitus vain loppui. Pakastimessa kummitteli jauhelihamöhkäle, joka halusi tulla syödyksi. Ei taas pastakastiketta kuuluu toisesta suusta ja minä en puolestani keksinyt mitään muuta. Johan siitä on pari viikkoa kun sitä viimeksi tein. 

Tämä on sellainen ruoka johon en vain kyllästy. Ja sitä on saatava ainakin pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi se on helppoa, maukasta eikä siinä tarvitse yhtään mielikuvitusta. Täydellinen arkiruoka. 

Itse valmistan tämän herkun sipulista, valkosipulista ja jauhelihasta. Joskus myös hieman porkkanaa, niin kuin tänään. Paistan sipuleita pienen sokeriripauksen kera, sillä se vie sipulin kitkeryyttä pois. Lisään pannulle jauhelihan ja paistelen kypsäksi. Mausteina käytän rouhittua mustapippuria, oreganoa, suolaa sekä yhtä ehdotonta lempimaustettani - pihvimaustetta. Se on eräänlainen maustesekoitus, joka ei sisällä suolaa, toisin kuin vaikkapa jauhelihamauste. Mutta siis, maustamisen jälkeen heitän jauhelihaan hieman vehnäjauhoja ja tölkin tai pari paseerattua tomaattia sekä tilkan vettä. Tomaattimurska ajaa saman asian, itse en vain pidä tomaattisattumista kastikkeessani. Annan soosin porista hetkisen, keitän pastan ja annoksen viimeistelen parmesaanilla. 

Mitä muuta ihminen voi kaivata? 

Piiraasta pannukakuksi

Äiti toi kotipihalta viikko sitten aivan järjettömän säkillisen raparperia ja olen sitä tässä parhaan kykyni mukaan yrittänyt jatkojalostaa. Alkuviikolla keittelin kattilallisen kiisseliä sekä kuutisen litraa mehua. Nyt pyöräytin piirakan ja säkin pohja ei edes pilkistä. Siispä olen pari päivää pohtinut, että olisikohan raparperihillo hyvää?

Olen pitkään haaveillut amerikkalaistyylisestä piirakasta, jossa on sellainen kaunis taikinaristikko päällä. Nyt sitten päätin sen toteuttaa ja siitähän tuli oikein näpsäkän näköinen. Seuraavaksi vain pitää tehdä vielä hieman ohuemmaksi tuo ristikko, niin näkyy enemmän sitten täytettä :) 

Taikinan nypin voista, sokerista, jauhoista ja vedestä. Sen piti levätä jääkaapissa vähintään tunnin ajan, jonka jälkeen se oli valmis työstettäväksi. 

Taikinan levättyä jaoin sen kahteen osaan ja kaulitsin toisen puolen piirakkavuoan pohjalle. Päälle pilkoin raparperia, ja sekoitin niihin hieman fariinisokeria, perunajauhoa sekä kanelia. Saatuani raparperit vuokaan kaulitsin toisen puolen taikinasta ja leikkasin sen pizzaleikkurilla siivuiksi. Asettelin taikinasiivut piirakan päälle ristikkomalliin ja paistoin luomusta 175 asteessa n. 50 minuuttia. Mausta en vielä osaa sanoa, mutta luulisin sen menevän kurkusta alas vaniljakastikkeen kera. 

Olenkohan nyt sitten sellainen amerikkalainen täydellinen nainen, kun leivoin tällaisen piirakan.  

Leivoin tosiaan piirakan sillä ajatuksella, että menemme tänään retkelle, vaan taivas olikin kovin pilvinen. Niinpä söimme piknikeväät keittiön pöydän ääressä, mutta piirakan ajattelin viedä huomenna anopille. Kesäinen retkipäivä vaihtui kotona siivoamiseen, ihanaan lenkkiin koiran kanssa ja pannukakkuiluun rantakahvilassa. Ihan hyvin se päivä näinkin kului :)

Kesämökin korvike

Tämä kevät on ollut jotenkin hyvin tahmea enkä viitsinyt edes istuttaa yhtään hyötykasvia parvekkeelle. Ainut syötäväksi kelpaava on miehen chilitaimi, muuten mennään kukkalinjalla.

En jossain vaiheessa edes ajatellut laittavani parveketta kesäkuntoon, mutta nyt kun päätimme, että pupu jääkin kesäksi maalle, niin minulla ei enää ollut tekosyytä kieltäytyä parvekkeen ehostamisesta. Homma alkoi tuttuun tapaan taas ikkunoiden ja lattian pesulla, jonka jälkeen marssin läheiseen kukkakauppaan. Nappasin mukaani pari samettiruusua, yhden tuntemattoman, mutta kauniin kukan sekä yhden pelargonian amppeliin. Olen yleensä aina ostanut punaisen pelargonian, mutta nyt tuo vaaleanpunainen houkutteli jotenkin enemmän. 

Parvekkeella saa mielestäni kesällä olla värejä, vaikka ne kaikki eivät niin hyvin sopisikaan yhteen. Niinpä matot, pöytäliina ja tyynyt ovat kaikki ihan eri puusta veistetty. Anopin sienikorissa on esillä pari vilttiä viileisiin iltoihin ja äidin ostamat pajuaidat koristavat takaikkunaa. Tätä kaikkea touhutessani tajusin, että parveke on minulle kai jonkinlainen kesämökin tai huvimajan korvike. Ne sisustaisin yhtä värikkäästi ja kesäisesti!

Palautusoikeus

Lapsukaisemme eli nelijalkaiset karvaveljekset lähtivät vapun aikoihin hoitoon vanhemmilleni, sillä me suuntasimme Berliiniin. Elvis saa nauttia koko kesän luonnon antimista, parvekkeellamme on nimittäin aivan liian kuuma pienelle pupujussille. Taiston puolestaan oli tarkoitus tulla reissun jälkeen takaisin, mutta äiti ei kuitenkaan ehtinyt palauttaa sitä ennen kuin vasta eilen. Kaveria piti tietenkin heti vähän lelliä uudella vinkukaverilla ja herkuilla. Että täällä kotonakin on ihan kivaa, vaikkei saakaan jahdata kissoja puuhun tai kaivaa jättikuoppaa peltoon. 

Epäilen kyllä, ettei koiran palauttaminen ollut täysin ehtimisestä kiinni. Se nyt vaan on niin ihana. 

Outo, oudompi, aamupala

Tuo taannoinen reissu on aiheuttanut minussa omituisia asioita. Ensinnäkin olen alkanut heräämään aikaisemmin, mikä puolestaan tarkoittaa, että illalla alkaa väsyttää. Mutta mikä on vielä omituisempaa, on se, että olen alkanut syömään aamupalaa. En ole koko elinikäni aikana voinut sietää edes ajatusta aamupalasta, mutta nyt nälkä kurnii heti herätessäni. Se on todella hämmentävää, sillä ennen aamupala sai minut melkeinpä voimaan pahoin. Kai maha vain jotenkin tottui hotellin makoisaan aamiaistarjontaan ja luulee saavansa sellaista jatkossakin. 

Nyt tosin ongelmaksi muodostuu se, että mitä ihmettä sitä sitten söisi aamuisin. Hirveän isoa ja tuhtia aamiaista en kaipaa, toki isompi brunssi on joskus ihan kiva. Olen kuitenkin tottunut iltapalaksi syömään leipää, ja jos syön sitä aamulla, ei se illalla enää maistu. Aamut olen siis yrittänyt aloittaa pienillä munakkailla, jugurtilla tai hedelmillä. Joskus myös sitä leipää, ja illalla keksinyt sitten jotain muuta. Puuro olisi kiva, mutta mies inhoaa kaikkia puuroja, ja tylsää sitä on vain itselle keitellä. 

Onneksi kuitenkin löysin nämä Bonne -hedelmäsoseet. Siis aivan loistava yhdistelmä maustamattoman jugurtin kanssa, mukaan voi lisätä myös vähän mysliä tai leseitä. Lempparini on tällä hetkellä persikkasose ja mikä parasta, nuo soseet ovat pelkkää hedelmää! 

Makkararetki

Tehtiin tänään pieni kesäretki läheiselle grillipaikalle. Ihan vain grillattiin paketti makkaraa ja syötiin sinapin kanssa. Oli aika makoisaa ja hienot maisemat. Jotenkin se kesän ensimmäinen pala makkarasta maistuu vaan niin hyvältä! 

Lumoava

Sain mieheltä aivan ihanan synttärilahjan. Lumoava sarjaan kuuluvan hopeisen Tuomi -rannekorun. Iik!

Se todella on lumoava.

Päiväkakkukahvit

Tänään taas menin ja vanhenin, liekö tullut yksi ryppykin jo. Paitsi rakkauteen. Pus.

Kutsuin pari kaveria päiväkahville ja tarjottavaahan piti tietenkin olla. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa valmistaa voileipäkakkua ja sehän onnistui. Itse aina kammoan juhlissa kyseistä herkkua, sillä mielestäni kaiken suuhun mentävän pitää olla tunnistettavassa muodossa. Siispä omatekemää voileipäkakkua voin syödä, kun tiedän sen sisältävän vain sellaisia aineksia joista pidän. Kalakakku olisi ollut kiva, mutta noh - sappikivet.

Luulin voileipäkakun teon olevan jotenkin hankalaa, mutta eihän siinä ollut mitään erikoista. Ainut ongelma meinasi tulla vuoan kanssa, mutta päädyin pyöreään irtopohjavuokaan, jonka vuorasin kelmulla. Osa paahtoleipäsiivuista meni kokonaisena ja osa puolikkaina täyttämään koloja. Olisin halunnut tehdä pitkän mallisen kakun, mutta oli tämä pyöreäkin ihan hauska!

Täytteeksi laitoin siis suolakurkkua, tuorekurkkua ja oikein tiskiltä ostettua herkullista, vähäsavuista palvikinkkua. Kerrosten väliin tulevan mössön sekoitin creme fraichesta, ruohosipulituorejuustosta, parista lusikallisesta majoneesia, sinapista, suolasta ja pippurista. Mössöä en laittanut väleihin liiaksi, ettei kakkku olisi "pelkkää majoneesia". Samaa täytettä käytin aamulla myös kakun kuorruttamiseen. Kostutukseen käytin ihan vain maitoa, ja se toimi erittäin hyvin.

Makeaksi herkuksi meinasin ensin tehdä sacherkakun, mutta kun päätin valmistaa myös voileipäkakun, oli makean oltava hieman helpompi. Siispä päädyin raikkaaseen mango-sitruuna juustokakkuun. Koristeena käytin hämäävästi sitruunaa ja passionhedelmää, sillä mango ei mielestäni ole erityisen kaunis. 

Olen kerran aiemmin yrittänyt tehdä mangokakkua, mutta silloin mangon maku jäi kovin vaimeaksi. Tällä kertaa en siis käyttänytkään pilttiä vaan säilykeosastolta löytyvää Bonne -hedelmäsosetta. Lopputulos oli paljon parempi, tosin sokerin määrä kannattaa huomioida sosetta käyttäessä, sillä se on huomattavasti makeampaa kuin piltti.

Kakut saivat kovasti kehuja, etenkin suolainen versio, jota jäi jäljelle vain yksi pala. Täytynee kai tehdä voileipäkakkua toistekin!