tiistai 18. lokakuuta 2016

Kurpitsasta spagetiksi



Keittiössä on aina välillä hyvä kokeilla jotakin uutta. Olen viime aikoina innostunut ihan hirveästi kurpitsoista, ja myskikurpitsaa onkin usein meillä jääkaapissa. Kurpitsat ovat hyviä, ja lisäksi minulla ei tule vatsa niistä kipeäksi. Nyt tällä kertaa minua kiinnosti spagettikurpitsa, sillä olen kuullut siitä paljon. Nimensä mukaisesti sen hedelmäliha muistuttaa spagettia, ja näin ollen sitä voi hyödyntää pastan korvikkeena tai muuten vain lisukkeena. Eniten se kuitenkin kiehtoi minua sen omituisuuden vuoksi - voiko jokin todella muuttua kypsentämisen jälkeen spagettimaiseksi? Tätäkin kurpitsaa voi varmasti valmistaa monella eri tavalla, mutta minä päädyin täytettyihin versioihin. Ihan vain siksi, että ne näyttivät niin kivalta.  

Ensin leikkasin spagettikurpitsan pitkittäin puoliksi ja poistin siemenet ruokalusikkaa apuna käyttäen. Sitten vain pellille leikkuupinta alaspäin ja noin puoleksi tunniksi uuniin 175 asteeseen. Tämä kurpitsa menee helposti ylikypsäksi, jolloin sisus ei pysy spagettimaisena vaan muussautuu. Kokeilin kypsyyttä aina aika ajoin haarukalla ja kun se meni kevyesti painamalla läpi, otin kurpitsan pois uunista. Kahdella haarukalla sai irroiteltua kurpitsasäikeet, jotka kyllä katkeilivat melko helposti. Ajatus pitkästä spagetista sai siis mennä menojaan. Tämä vaihe oli työläs ja aikaavievä, kun kurpitsaa piti käsitellä hellästi, ettei lopputuloksena ole pelkkää mössöä ja ettei kuoreen tule reikää. En siis voinut vain kaapia kuoria tyhjäksi.



Kun kurpitsa paistui uunissa, valmistin tomaattisen bolognesekastikkeen. Sekoitin kulhossa kypsennetyn kurpitsan sisuksen ja kastikkeen, ja ladoin ne takaisin kurpitsan kuoreen. Pinnalle laitoin vielä hieman kastiketta sekä raastettua emmental-juustoa. Sitten vielä uuniin siksi aikaa, että pinta saa vähän väriä ja juusto sulaa kauniisti.

Tämä oli ihan kiva kokemus, mutta en usko kyseisen kurpitsan hyppäävän enää uudestaan ostoskärryyni. Mykikurpitsan tykkään paistaa todella ylikypsäksi, hieman jopa mössömäiseksi, joten tuo "rapeahko spagetti" ei miellyttänyt suutani. Enemmän tuli ehkä mieleen, että olisi sekoittanut esikeitettyä porkkanaraastetta jauhelihakastikkeen joukkoon. Maku ei ollut mitenkään erikoinen, ei paha eikä kai niin kovin hyväkään. Joten kaiken vaivan huomioon ottaen - kiitos, mutta ei kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti