Kolmen tähden illallinen

Eilen sain pistää taas parastani. Tai oikeastaan kolme viimeistä päivää, kaikkea tätä en ihan päivässä ehtinyt. Hyvä kaverini täytti pyöreitä ja lupasin tarjota hänelle sekä hänen miehelleen illallisen, vähän niin kuin synttärilahjana. Aloitin koko homman suunnittelun varmaan jo kuukausi sitten, kun yritin pähkäillä sopivan juhlavaa ruokaa. Lopulta sain idean, toteutin sen ja lopputuloksena oli erittäin onnistunut ilta!

Tarjoilin siis kolmen ruokalajin illallisen viineineen ja kaiken kukkuraksi tietenkin kakkukahvit. Päivänsankarin toiveena oli, että jos tiramisua saisi, mutta en tahtonut tehdä sitä jälkkäriksi. Niinpä tein kahvin kera nautittavaksi suklaisen tiramisukakun, joka on ollut luottokakkuni. Kakun kanssa, niin kuin muutaman muunkin asian kanssa, meinasi tulla hieman teknisiä ongelmia, mutta hyvä lopputulos lienee pääasia.

Halusin tehdä vähän fiininpää ruokaa ja sainkin vierailta kommenttia, että ihan kuin olisi käynyt ravintolassa. Se oli juuri se mihin pyrittiin, vaikka keittiön puolella meinasi välillä olla vähän liian monta rautaa tulessa. Mutta ehkä juuri se saa minut ryhtymään tällaisiin juttuihin uudelleen ja uudelleen.

Onnittelumaljoina oli roseekuoharia, jäisillä villivadelmilla höystettynä. Vadelmista irtosikin ihanan paljon makua, joka teki juomasta hyvin raikkaan. Alkupalaksi tarjoilin mereneläviä, eli lohitartaria, jossa oli seassa myös hieman katkarapuja sekä pieniä mätileipäsiä. 

Pääruoaksi valmistin karitsankaretta, valkosipuli-perunapyreetä, punaviinikastiketta sekä paistettuja papuja. Olen vain kerran aiemmin valmistanut karitsankaretta, joten menin vähän riskillä. Paistomittarin hulluista lukemista huolimatta, liha onnistui kuitenkin hyvin ja oli suussasulavan mureaa.

Marinoin sitä lihakauppiaan ohjeiden mukaisesti huoneenlämmössä pari tuntia ennen paistamista. Hieroin lihan pintaan oliiviöljystä, valkosipulista, suolasta, pippurista, rosmariinista ja timjamista koostuvan marinadin. Muutaman tunnin päästä putsasin suurimmat marinadit pois, paistoin pannulla pinnat kiinni ja laitoin uuniin. 

Jälkiruoaksi tein jotain aivan uutta, sillä en ole ikinä ennen tehnyt itse crème brûléeta. Kovin vaikeaa se ei ollut, mutta hieman lisähommia toi hellalla kiehunut kerma-maitoseos, jota oli lopulta keittiön joka kolkassa. Toinen ongelma meinasi tulla kaasupolttimen kohdalla. Sain sen viime jouluna lahjaksi ja olen vain kerran ohimennen testaanut sitä, tutustumatta tarkemmin sen toimintaperiaatteisiin. Lopulta kuitenkin se toimi ja crème brûléesta tuli täydellinen!

Olen alkanut yhä enemmän ja enemmän miettimään ruoan esillepanoa, sillä sen lisäksi, että tykkään kuvata ruokia, tykkään myös siitä, että se oikeasti houkuttelee syömään. Tähänkin kokonaisuuteen etsin netistä vinkkejä ja seisoin vitriinin edessä pohtien sopivia astioita. Halusin panostaa paitsi makuun, myös esillepanoon. Erityisen iloiseksi minut teki jälkkärin koristelu, joka tuotti eniten päänvaivaa. Eteeni kuitenkin tupsahti kaupan vihannesosastolla syötävät kukat, ja kas - ongelma oli ratkaistu. Très bien!