Vaahdotettu ruis-marjapuuro

Muistan lapsuudesta kuinka mummu teki aina monia erilaisia puuroja. Joka päivä mummulassa oli jälkiruokaa ja useimmiten se oli jonkinlaista marja- tai hedelmäpuuroa. Omenapuuro ja vispipuuro olivat suosikkejani, sillä lapsena minulle ei kerrottu, että se on valmistettu puolukoista. Muuten en olisi sitä syönyt.

Vispipuuro on edelleen yksi lempparipuuroistani ja nyt kun puolukat ovat parhaimmillaan, halusin sitä valmistaa. Saatuani tämän idean törmäsin ruisvispipuuroon kaupan hyllyllä ja yllättäen halusinkin kokeilla sellaista. Tein itseasiassa ruispuolukkamustikkapuuron, eli aika kauas mentiin alkuperäisestä ajatuksesta. Mustikat löysin pakastimen pohjalta, mutta puolukat ostin tuoreena kaupasta. Käytin Maku -lehden ohjetta ja hämmästelin moneen otteeseen ruisjauhojen osuutta. Tarkistin useampaan kertaan, että puhuttiinhan siinä nyt varmasti jauhoista eikä jostain hiutaleista. 

Keitin siis 1,5 litraa vettä kiehuvaksi ja lisäsin sinne puolukka-mustikkasurvoksen. Käytin 250 grammaa puolukoita ja 100 grammaa mustikoita. Marjasose kiehautettiin ja joukkoon lisätään 4,5 desiä ruisjauhoja. Niiden kanssa kannattaa olla kärsivällinen, sillä jauhot paakkuuntuvat helposti. Maltillisesti vain kun sekoittelee, niin kyllä se siitä. Puuroa keiteltiin hiljalleen tunnin ajan ja lopuksi joukkoon lisättiin vielä pari desiä sokeria. 

Sitten seuraakin se vaikein osuus - puuron vispaaminen. Itseltä ainakin meinasi usko loppua ja olin jo valmis pahoittelemaan mummulle tuonne pilven reunalle, että en osaa edes vispipuuroa valmistaa. Lopulta kuitenkin totesin, että katsotaan huomenna. Ja kas - kun puuron antaa rauhassa olla jääkaapissa seuraavaan päivään, vaahtoutuu se aamulla alle kymmenessä minuutissa kuin itsestään. Vika ei siis ollutkaan minussa.

Mutta voi pojat, kyllä itsetehty vispipuuro vain on maukasta! Tämä ruisversio on mielestäni ehkä jopa vielä parempaa kun tavallinen ja aion tehdä tätä vastaisuudessakin. Tähän tiivistyy kaikki hyvä - ravitseva kotimaisen rukiin kuitu ja satumaisen metsän marjat vitamiineineen kaikkineen.
Itse syön vispipuuron aina maidon kanssa - vaan nyt en ole varma kaipaako tämä edes sitä!