Värivaihtoehtona vaaleanpunainen

Hieman harmittaa, että syksy tahtoo lipua läpi sormien. En ole ehtinyt luonnon keskelle kunnon kuvausretkelle enkä loihtimaan syyspiknikkiä, ja nyt tuolla onkin jo aivan jäätävän kylmä. Viimeinenkin toivo ruskan ikuistamisesta meni viime viikolla, kun sain kivan pienen syysflunssan. Niinpä istua nökötin vain kotona ja katsoin haikeana kuinka syyspäivät liukuvat ohi. Ja minä vielä niin rakastan syksyä! 

Eilen sain itseni irroitettua Finrexin paketista pieneksi hetkeksi ja kävimme ostamassa minulle uuden luurin. Olen himoinnut uutta puhelinta jo keväästä asti, mutta kun varsinaista tarvetta ei ole ollut, niin olen sen hankkimista lykännyt. Nyt kuitenkin vanhan puhelimen akku sanoi haluavansa eläkkeelle eikä näin ollen enää kestänyt edes paria tuntia. Jatkuvasti verkkovirtaa tarvitseva matkapuhelin ei ole järin näppärä. Niinpä mies teki taustatyön ja etsi minulle mallit, joista kävin sitten kaupassa valitsemassa sopivan.

Itselleni uuden puhelimen osto ei ole aina välttämättä yksinkertaista eikä helppoa. Monien teknisten asioiden lisäksi laitteen fyysisillä ominaisuuksilla on suuri merkitys. Moni ei tule ajatelleeksi, että puhelin ei saa vaikka painaa liikaa ja siitä tulee löytyä etupaneelista se yksi fyysinen näppäin. Uusi puhelin painaa parisenkymnentä grammaa enemmän kuin edeltäjänsä, ja voin sanoa, että tämä alkaa olla kyllä minun voimilleni se maksimipaino. Käytän paljon puhelinta yhdellä kädellä, joten puhelimen paino tai leveys ei saa olla liian suuri ja kaiken tämän lisäksi se pitäisi tietysti olla myös toimiva. Mies yleensä perehtyy muistiin, akkuun, suorituskykyyn ja muihin vastaaviin ominaisuuksiin. Minä taas käyn kaupassa testaamassa puhelimen painon ja leveyden, ja tarkistamassa, että etupaneelin nappi varmasti löytyy. Tuo fyysineen painike puhelimen näytön alaosassa on puhelinen käytön kannalta minulle erittäin tärkeä - minun olisi vaikea esimerkiksi avata näyttö ilman sitä. Toki nykyään on sormenjälkitunnisteetkin, mutta ne eivät tunnu yhtä näppärältä kuin nappi, jonka tuntee painautuvan.

Uusi puhelimeni on siis Samsung Galaxy A5 (2017) ja kun värivaihtoehtona oli vaaleanpunainen, niin lienee sanomattakin selvää, että otin sen. Miehenkin mielestä se väri on juuri se tärkein ominaisuus. Olen niin tottunut käyttämään Samsungin puhelinta, etten tahtonut siitä vaihtaa pois. Mies toki yritti kääntää päätäni suuntaan jos toiseenkin, mutta toisaalta, tämä puhelin oli mukana hänen antamissaan vaihtoehdoissa. Ei se voi siis kovin huono olla. Itselleni tärkein kriteeri fyysisten ominaisuuksien lisäksi oli parempi akun kesto. Tässä Samsungin A-sarjassa tämän pitäisi kai toteutua. Puhelimen luvataan myös kestävän vettä ja näin instan käyttäjänä tehokas kamerakin on ihan plussaa. Ainut miinus tähän mennessä on ilmoitusten merkkivalon puuttuminen - pidin siitä, että etupaneelin pieni valo kertoi jos joku oli minua kaivannut. Ilmeisesti Samsungin uusi Always On Display -toiminto yrittää korvata menetetyn merkkivalon, mutta itse en ole ihan samaa mieltä.

Mitään sen suurempaa puhelinarvostelua en kuitenkaan tässä ala nyt latelemaan, mutta tämän vuorokauden yhteiselon jälkeen toivon kyllä, että yhteinen tulevaisuutemme olisi pitkä, ehjä ja kestävä.
Ja ahh, niin vaaleanpunainen.