Kaneliässä on yksi ajaton pikkuleipäsuosikkini ja ne sopivat erityisesti jouluun kanelisen maun vuoksi. Päätin kokeilla niitä gluteenittomana ja ihan hyvä, että kokeilin. Tein taikinan ihan vain vaihtamalla tavalliset vehnäjuhot gluteenittomaan jauhoon, sillä aika monen muun leivonnaisen kanssa se on ollut ihan sujuva ratkaisu. Kaneliässien kanssa olisi kuitenkin tarvittu jotain vippaskonsteja.
Taikina oli heti alkujaan kovin löysän oloinen, mutta ajattelin sen jähmettyvän jääkaapissa niin kuin ennenkin. Annoin sen olla kelmussa yön yli, mutta seuraavana päivänä se oli yhä kovin tahmaista. Sisukkaasti kuitenkin lähdin ässiä tekemään, muotoilin taikinasta sotkuisen pötkylän, kieritin sen kaneli-sokerissa ja muotoilin sen pellille jotakuinkin ässän muotoon. Aika pian päädyin pursottamaan taikinaa pursotuspussilla, mutta ei sekään ollut ratkaisu ongelmaani. Taikina nimittäin liimaantui pöytään, sormiin, pursotuspussiin ja kaikkialle muuallekin aika tehokkaasti. Ennen lopullista luovuttamista ajattelin kuitenkin vielä koepaistaa nämä kaksi pellillä nököttävää surkean näköistä kaneliässää.
Koepaisto oli mahtava idea, sillä ässät levähtivät epämääräisiksi lammikoiksi. Kypsyttyään niistä lammikoista kuitenkin tuli ihan pikkuleivän oloisia ja maku oli halutunlainen. Siispä lopulta tein kahden pikkulusikan avulla pellille pieniä kökkäreitä, jotka sitten uunissa levittyivät näteiksi ympyröiksi.
En vieläkään tiedä mikä meni pieleen, olisiko jauhoja pitänyt olla enemmän vai olisiko mukaan pitänyt lisätä esimerkiksi perunajauhoja. Kotileipurilla ei voi kaikki aina mennä putkeen, eikä tarvitsekaan. Joku tv-kokki on joskus sanonut, että kotona leivotun pitää olla kotona leivotun näköistä eikä tasaista tehdastuontantoa, ja siitä olen pitänyt kiinni. Joten saanko esitellä, tämän joulun uusi innovaatio - kaneli-o.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti