Lähes seitsemän vuoden verhohaave

Kesäparveke on vihdoin valmis ja nyt voin täydestä sydämestäni sanoa, että olen lopputuloksesta aika ylpeä! Parvekehan on muuttunut melkeinpä joka vuosi erinäköiseksi ja sanoisin, että tämän vuotinen asetelma on suosikkini. Se toki johtuu myös siitä, että saimme vihdoin laitettua parvekkeelle verhot.

Olemme muuttaneet tähän asuntoon 2013 heinäkuussa, ja suurin piirtein siitä saakka olen haaveillut vaaleista parvekeverhoista. Ongelmaksi on vain aina muodostunut se, ettemme ole viitsineet lähteä porailemaan mitään kiskoja seiniin eikä ole oikein keksitty muutakaan fiksua tapaa. Nyt päätin kuitenkin kokeilla josko ne pysyisi teipillä ja hyvinhän ne siellä liehuu! Ostin vahvaa kaksipuoleista teippiä ja kiinnitin sillä verhot ikkunoiden yläpuolelle. Avautuvat ikkunat jätin verhottomiksi, kun ne on kuitenkin ihan hyödyllistä saada auki silloin tällöin.

En halua koskaan ostaa parvekkeelle mitään kovin kallista, sillä olen oppinut, että siellä mikään ei ole ikuista. Aurinko on niin ankara, että suhteellisen kestävän oloiset kasvatussäkitkin ovat likimain puhki kahden kesän jälkeen. Siispä sisustuspuoli täytyy löytää aina mahdollisimman edullisesti, mieluusti vaikka käytettynä. Nämäkin verhot löytyi Jyskin alennuksesta kolmellakympillä, ei siis yhtään paha panostus mielestäni. Toisen verhon solmin söpösti nauhalla vähän kasaan ja vitriinin takana olevat naputin parilla naulalla kiinni kaappiin. 

Kasvillisuuden halusin pitää tänä vuonna pomminvarmana eli en ostanut yhtään kukkaa jossa luki "multa pidettävä kosteana kokoajan" tai "kylmänarka" tai "ei paahteisille paikoille". Siksipä ostin tuttuja ja turvallisia pelargonioita, tähtisilmiä ja samettiruusuja sekä pari, jonka nimeä en muista, mutta niiden kerrottiin pärjäävän kuumassa. Sitä nimittäin parvekkeemme on - kuuma ja paahteinen. Toivon verhojen vähän auttavan, mutta ei niilläkään voi koko ikkunoita peittää kun kasvit tarvitsevat kuitenkin aurinkoa.

Vanha vitriini vaihtoi tänä vuonna paikkaa, sillä halusin saada taas kotoisan sohvan parvekkeelle. Olen joskus aikoinaan ommellut tuolle yhdelle tasolle patjan, joten se toimii pienimuotoisena sohvana ja Taiston mielestä se ainakin on paras paikka. Vitriinin laatikkoon on aina pakko saada vanhanaikaisia ja perinteisiä pelargonioita, sillä ne vain näyttävät siinä niin kivalle, ja kattoamppeliin ostin upeita riippupelargonioita. Äidillä oli sellaisia viime vuonna kuistilla ja ne olivat niin mahtavan näköisiä, että niitä oli saatava. Kasvaessaan ne alkavat nimensä mukaisesti riippumaan, joten amppeli on niille ainoa oikea paikka.

Vitriinistä piti alunperin tulla pelkkä yrttikaappi, mutta tuo talvella kirpputorilta löytämäni puulaatikko sopi siihen niin hyvin, että yrttikaappi-ideasta oli pakko luopua. Pienen lasisen kasvihuoneen katon väliin viritin valkoiseksi maalatun kepin, jotta se pysyy auki ja sain mahtavat rosmariinit sinne asumaan. Ylähyllyllä asustaa kolme laventelia, sillä hullaannuin niistä viime kesänä ja haluan taas kokeilla kuivattaa niitä johonkin hyötykäyttöön. Näiden lisäksi parvekkeella kasvaa tietysti ne viime viikolla istuttamani hyötykasvit eli kurkku, maa-artisokka ja porkkanat.

Eilen nautiskelin aamukahvia uudistetulla parvekkeellamme eikä riemusta meinannut tulla loppua, kun huomasin, että ikivanha matkaradiokin toimi edelleen. Se teki parvekkeesta täydellisen!