Minun piti tänään kirjoittaa teille uudesta reseptistäni, mutta tulikin pakottava tarve tehdä aivan toisenlainen julkaisu. En yleensä liiemmin kirjoittele mielipidekirjoituksia tai ota julkisesti kantaa mihinkään, mutta nyt koin sen aiheelliseksi. Tänään haluan pohtia tämän julkaisun otsikkoa - milloin syömisestä tuli niin vaikeaa?
Itse olen kamppaillut näiden asioiden kanssa koko nuoruuteni. Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen, ja sitä myöden kokeillut jos jonkinlaista dieettiä. Viime vuosina olen kyllästynyt kokeilemaan, ja olen halunnut vain syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Se ei kuitenkaan riitä, sillä minun oma terveellinen on aina jonkun muun mielestä väärin. Miksi haluan eroon ylipainosta? Koska niin kuuluu tehdä. Tällä hetkellä olisin asian kanssa sinut, haluan toki olla terve, mutta noin muutoin tilanne olisi mielestäni ihan ok. Siitä huolimatta koen päivittäin tarvetta miettiä syömisiäni niin, että laihtuisin, koska paine ulkopuolelta on niin kova.
Osaan ulkoa lukemattoman määrän eri aineiden ja ruokien kalorimääriä ja tiedän, mitä kuuluisi syödä, jotta laihtuisi. Olen ollut asiasta ahdistunut vuosia, ja joskus jopa pelkäsin syödä vieraiden ihmisten seurassa kun mietin, että mitä he siitä ajattelevat. Tämä asia on kipeä ja se on rakentunut syvälle sisimpääni, eikä vanhoista toimintatavoista ole helppo päästää irti. Sen kaiken on luonut se jokin kuva siitä, millainen naisen pitäisi olla. Pieni on kaunista.
Tänä päivänä on aivan sama katsotko vasemmalle, oikealle, eteen vai taakse, niin aina löytyy jokin mielipide ravinnosta. Sitä tulee vastaan sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja ihan jopa kaveripiirissä. Jokaisella on oma näkemys ja se on ainut oikea.
Milloin ruoasta ja syömisestä tuli enemmän kuin polttoaine tai nautinto? Miksi siitä on tullut kuin uskonto, joka aiheuttaa toisille hyvää ja toisille mielipahaa? Milloin siitä tuli osa identiteettiä, joka kertoo, kuka sinä olet? Milloin ihmiselle elintärkeästä perustoiminnosta tuli niin vaikeaa?
Haluan pitää syömiseni terveellisinä, mutta maukkaina. Haluan ostaa vastuullisesti kotimaisia ruokia ja kyllä, käytän ruoassani oikeaa voita ja kermaa. Sinulle terveellisyys on varmasti eri asioita kuin minulle, mutta voisimmeko jokainen syödä niin kuin haluamme? Tarvitseeko minun olla innoissani sinun ruoastasi, jos sinä kammoat minun ruokaani?
Minusta terveellinen ruoka on rikasta ja monipuolista. Siitä saa kuituja, proteiinia ja hyviä hiilihydraatteja. Se on maukasta ja sisältää tarvitsemiani vitamiineja sekä ravintoaineita. On totta, että vihanneksia voisi syödä aina enemmän, mutta terveellisyys on muutakin kuin salaattia. Minusta terveellisyys on myös sitä, että voi syödä herkun, jos haluaa. Minusta terveellisyys tarkoittaa, että ruoasta ei tarvitse ahdistua.
Mutta miksi kirjoitan tästä nyt? Koska olen kyllästynyt. Olen kyllästynyt kuulemaan ja lukemaan, että pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota. Et saisi syödä ollenkaan tällaista tai oletko miettinyt mitä tämä tekee sinulle. Arvaa olenko. Tuntuu, ettei nykymaailmassa muuta saisi miettiäkkään, kuin omaa ruokavaliota. Voisimmeko vain palata vanhoihin hyviin aikoihin, kun syöminen oli syömistä, eikä koko elämä? Tai voisimmeko vähintäänkin jokainen pysyä siinä omalla lautasella?
Oli todella hyvä, ja olet oikeassa.
VastaaPoistaNiin, en tiedä onko itse syöminen niin kovin vaikeaa... ei ainakaan minulle. Mutta ymmärrän toki pointtisi. Eikä turhaan puhuta kehorauhasta tai "body positive" liikkeestä. Tuntuu, että jotkut pistävät ihmisarvonkin painoindeksikäyrälle.
VastaaPoistaHyvä periaate tosiaan syödä HYVÄÄ ruokaa (hyvän makuista, hyvistä raaka-aineista). Itsekin teen näin, mutta sen lisäksi menee herkkuja enemmän kuin vartalotyyppi kestäisi.
Todella hyvä kirjoitus! Olen itse kans tuskastellut, kun välillä tulee kunnon palo siihen et oikeasti, kyllä sen perus terveellisen ruoan on riitettävä! Ja sitten kuitenkin päiviä myöhemmin tulee joko fyysisiä ongelmia (suolisto tms.), jolloin on pakko lähteä tutkimaan missä vikana tai jos tuo ei ole ongelma niin yleinen "hysteria" tarttuu ja sitä alkaa miettiä josko kuitenkin sittenkin jättäisi leivän kokonaan pois jne. Ja vaikka onkin hyvä, että ihmiset tähtäävät elämäntapaan eivätkä dieettiin niin tuon elämäntavan ajatuksen jalkoihin tuntuu usein unohtuvat se, että jollain viikolla voi syödä vähän enemmän jotain - vaikka hyviä rasvoja - ja toisella viikolla taas ottaa kunnon leipähiilarimaratooni jos siltä tuntuu! Se et joku asia on elämäntapa ei tarkoita, että tarvitsee jumahtaa, vaan juurikin just nauttia ja elää! En tiedä missä vaiheessa me ollaan alettu ajatella, että meidän kehot on hirvittävän heikkoja ja totta kai esimerkiksi ruoka-aineallergioita tai -yliherkkyyksiä on paljon ja ne tulee ottaa vakavasti. Mutta niidenkin puitteissa voi olla ja elää ihan "tavallista elämää" ja harvan terveys on sillä selvä, jos ei syökään joka päivä "täydellisesti".
VastaaPoistaNyt tulee paljon töissä syötyä eineksiä, mikä on mun vatsalle niin huono. Mutta aina vaan käy niin, että ruokaa ei jää minulle töihin vietäväksi :( Ja pakko puputtaa sitten einestä. Ja ei, me ei oikein voida tehdä ruokaa tuolla kun meillä ei ole kunnollista keittiötä.
VastaaPoistaTodella tärkeä aihe. Negatiivisella otteella ei koskaan voi saada mitään positiivista aikaan. Itse olen omalta kohdalta viime aikoina ollut entistä kiinnostuneempi terveellisistä elintavoista ja lukenut paljon kirjoja aiheista. Mutta ajatuksena ei todellakaan ole tyrkyttää tätä kenellekään toiselle, enhän tiedä edes sitä toimiiko tämä itselläni.
VastaaPoistaTärkeä aihe tämä, mistä ei voi koskaan puhua ja kirjoittaa liikaa! :)
VastaaPoista