Meidän pikku murmeli täyttää tänään jo 7 vuotta! Mihin nämä vuodet oikein menivät? Aika kuluu järkyttävän nopeasti, kun tuntuu, että vasta eilen tuo otus mahtui istumaan omaan vesikippoonsa. Ja nytkö alkaa se vaihe kun lapsi talutetaan aamuisin koulumatkalle? Vai miten se nyt meni...
Taisto on elämäniloinen pieni terrieri, joka nauttii siitä kun on rutiinit, ja joka inhoaa kaikkea uutta. Eli parasta on kun ruoka ja ulkoilu tapahtuvat aina tietyllä kellonlyömällä, ei tapahdu mitään yllättävää eikä tarvitse tutustua uusiin ihmisiin. Kun asiat pysyvät tuttuina ja turvallisina, niin koirakin on tyytyväinen. Ja omistaja.
Viimeinen vuosi on ollut koiran elämässä valitettavasti hieman haastava. Viime lopputalvesta alkoi haluttomuus ulkoilua kohtaan, ja kun sitä lähdettiin lopulta tutkimaan lonkkavikana, niin paljastuikin sydänvika. Onneksi se todettiin ajoissa eikä vielä tarvitse lääkitystä, mutta sekin aika ilmeisesti on edessäpäin. Kesällä oli vaikeaa, kun odotimme lisätutkimuksia sydämen osalta ja sillä välin ei saanut liiemmin liikkua eikä innostua. Taistohan innostuu lähestulkoon joka asiasta alle sekunnissa, joten yritä siinä nyt sitten pitää kaveri matalasykkeisenä. Kesällä myös tuntui epäreilulta jättää koira sisälle, kun me muut lähdimme ulos, mutta onneksi ulkoilukielto kesti vain pari viikkoa. Nyt tilanne on kuitenkin ihan vakaa, vuoden välein sydän pitää tutkia ja tietysti esimerkiksi kovat kesähelteet rasittavat eikä paino saisi nousta.
Muutoin meillä asustaa edelleen melko vilkas ja ihastuttava koiraherra. Itse olen alkanut kutsua sitä jo vanhukseksi, vaikka eihän se nyt oikeasti ole vielä edes vanha. Mutta näin ollen se saa myös nauttia vanhusten etuoikeuksista - kuten nukkua sängyssä joka yö. Ennen annoimme nukkua vain silloin tällöin, mutta vanhat luut vaativat parasta. Näin vanhempana tuntuu myös, että siitä tulee vain yhä enemmän ja enemmän läheisriippuvaisempi eli se kaipaa lähes loputtomasti rapsutuksia.
Katsotaan mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. Ainakin paljon märkiä aamupusuja, hölmöjä hetkiä, hassuja valokuvia ja pitkiä lenkkejä. Ensi viikolla on heti luvassa yksi uusi yhteinen kokemuskin, kun Taisto menee ensi kertaa hammaslääkäriin. Kumpaakohan vaan mahtaa jännittää enemmän, Taistoa vai mammaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti