Kuka minä olen

Ajattelin näin ystävänpäivän jälkimainingeissa tehdä tällaisen ystäväkirja -jutun. Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin tähän, koska kysymykset olivat hieman tavallisesta poikkeavia. Opitte tuntemaan minua ehkä vähän eri tavalla ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne. Mutta nyt kurkistus siihen, kuka minä olen.

HARRASTUKSENI

Bloggaaminen. Valokuvaaminen. Runojen kirjoittaminen.

ERITYISTAITO

Olen mestari oppimaan laulujen sanat. Jos koulukirjat olisivat olleet biisejä, niin olisin saanut kaikesta 10+.

ERIKOISTUNTOMERKKINI

Kynteni ovat aina lakatut. Vuoteen mahtuu ehkä viisi kokonaista päivää, jolloin lakkaa ei ole.

VOIMABIISI

Niitä on niin monta, eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Ja aina tulee uusia.

TUNNUSLAUSEENI

"Varo vitriiniä". Kyllä, olen aivan neuroottinen olohuoneen vitriinien suhteen.

LAPSUUDEN KARKKIMUISTO

Kovat pastillit, jotka mummu pilkkoi sokeripihdeillä pieniksi, ettei niihin tukehdu.

KERÄILEN

Vanhoja astioita. Miehen mielestä meille ei mahdu niitä enää yhtään. Ja kynsilakkoja, niitä minulla on tällä hetkellä 112 kappaletta!

ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT

Kyynistä, tylsää aikuista.

MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ

Siinäpä vasta kysymys. Haluaisin julkaista kirjan sekä muuttaa kotiin, jossa on iso keittiö, kodinhoitohuone ja piha. Haluaisin lisää koiria, laulaa dueton Juha Tapion kanssa ja asua vuoden Pariisissa. 

TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA

Minulla ei oikeastaan ole kuin vapaailtoja. Mutta tykkään tehdä hyvää ruokaa, katsoa sarjoja tai käydä kylässä ystävien luona.

ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA

Kun ihmiset olivat enemmän läsnä. Ei ollut painetta, että kaikesta pitää saada kuva tai jakaa jokainen hetki sosiaalisessa mediassa. 

ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA

Että joutui odottamaan jotain suosikkisarjaa ikuisuuden! Nyt uudet kaudet tulee suoratoistopalveluihin, kun ennen joutui odottamaan, että ne tulisi televisiosta.

PARHAAT PUOLENI

Saan ihmiset nauramaan. Ja olen hyvä järjestämään juhlia tms tilaisuuksia.

OLEN HYVÄKSYNYT

Ettei minusta tule koskaan äitiä.

KAPINOIN

Sitä vastaan, että minut nähdään "vain vammaisena". Olen ensisijaisesti nainen, vaimo, bloggaaja, ystävä ja paljon muuta - sen jälkeen vasta henkilö, joka liikkuu pyörätuolilla. Kapinoin sitä vastaan, että vammaiset ovat joku oma ryhmänsä. Eikö me kaikki voida olla vain ihmisiä?

EN OSAA

Moniakaan asioita. En osaa piirtää, päästää irti tai rakastaa itseäni tarpeeksi. En osaa ruotsia, olla hiljaa kirjastossa enkä ottaa vastaan kohteliaisuuksia.

PELKÄÄN

Kuolemaa. Omaa ja läheisteni. 

MUREHDIN

Liikaa. Kaikkea. 

RAKASTAN

Kirjoittamista sen kaikissa muodoissa.

JOS OLISIN SÄÄTILA

Olisin hurrikaani. Tunteeni sekä mielialani vaihtelevat ja etenevät usein nopeasti, kuten hurrikaani.

JOS OLISIN RAKENNUS

Olisin remonttia kaipaava, ränsistynyt kesämökki, joka ei tule ikinä valmiiksi. Ja toisina päivinä loistokas Eiffel-torni, jota kaikki ihailevat. Mutta kesämökkipäiviä on huomattavasti enemmän.

PARASTA ARJESSA ON

Se, että asiat ei muutu liian yllättäen. Koen asiat vahvasti - kuten hurrikaani - ja välillä nopeat muutokset ravisuttavat maailmaani liikaa. Tarvitsen vakautta ja aikaa reagoida.

SATAVUOTIAANA AION

Nauttia hautarauhasta jonkun kauniin, vanhan puun alla. 

UNELMANI JUURI NYT

Täydellinen koti. Esteetön ja käytännöllinen, mutta samalla kodikas.

ELÄMÄN TARKOITUS ON

Elää ja kuolla. Elää sellainen elämä, joka ei kaduta. Olla oma itsensä.