Olemattomat kärpäset

Taisto on sairastellut tänä talvena poikkeuksellisen paljon. On ollut korvatulehduskierrettä, kennelyskää ja sitten sellaisia selittämättömiä oireita. Koira ikään kuin näkee "olemattomia kärpäsiä", pelkää niitä ja yrittää välillä jopa saada niitä kiinni. Tähän on liittynyt myös sekavuutta ja koira on ollut poissaoleva, eikä siihen saa aina kontaktia. 

Oireet alkoivat marraskuussa ja pahenivat nyt äkillisesti viime viikkojen aikana. Kärpäsiä tuntui olevan yötä päivää joka puolella - paitsi ruokakulhossa. Varasin ajan neurologille ja tänään diagnoosiksi saatiin epilepsia, tarkemmin sanottuna fly-snapping epilepsia. Sinänsä hyvä uutinen, sillä pelkäsin jo jotain aivokasvainta, ja tämä nyt on kuitenkin lääkkeillä hoidettavissa. Aloitetaan siis lääkitys ja toivotaan, että kärpäset häviäisivät.

Taiston kanssa on joitakin kertoja tullut tässä 8 vuoden aikana käytyä eläinlääkärissä, ja vasta tänään ensi kertaa kiinnitettiin huomiota stressiin, jonka lääkärikäynti koiralle aiheuttaa. Taisto on pelkokoira, joka reagoi vahvasti uusiin paikkoihin, tilanteisiin ja ihmisiim. Eläinlääkärikäynnit on aina taistelua, vaikka pyydän jo heti mennessä, että voisiko koiraa rauhottaa. Ymmärrän toki, että on tutkimuksia, joita ei voi tehdä rauhoitettuna, mutta on ollut myös tilanteita, joissa räpiköinti ja taistelu on aivan turhaa. Tänään siis ensimmäistä kertaa koiraa ei yritetty käsitellä väkisin ja vasten tahtoa, vaan rauhoitettiin suorilta käsin. Se tuotti koiran lisäksi myös itselleni hyvää mieltä, sillä kerrankin asia otettiin todesta eikä vain ohitettu. Saimme jatkoa ajatellen myös rauhoittavia, jotka annetaan kotona ennen lääkäriä, jotta stressi ei pääsisi kasvamaan ylitsevuotavaksi, kuten tähän asti. 

Pitkään tunsin asiasta syyllisyyttä ja häpeääkin, että missä meni pieleen, kunnes tajusin, että ei missään. Pelko saa niin ihmiset kuin eläimetkin käyttäytymään eri tavalla eikä se tee kenestäkään huonompaa tai vähempiarvoista. Päinvastoin, näistä asioista pitäisi puhua enemmän ääneen, jottei ihmisiä turhaan syyllistettäisi. Vaikka Taistokin on käsiteltävissä kotona, niin eläinlääkäri on kuitenkin eri asia, eikä se pysty pelkonsa takaa käyttämään hyväkseen mitään kotona opittua. 

Olen aina luottanut siihen, että eläinlääkärit ovat tottuneet kaikenlaisiin potilaisiin, eikä Taisto ole ainut pelkotapaus. Toivotaan kuitenkin, että jatkossa esilääkitys tekisi eläinlääkärikäynneistä Taistolle edes hieman helpompia ja toivotaan, että epilepsialääkitys tehoaisi ja voitaisiin sanoa kärpäsille heihei.