Ensimmäinen yhteinen

Tässä heinäkuun alussa tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun muutin tähän asuntoon. Tarkalleen ottaen muutin maanantaina 8.7.2013 ja mies muutti tänne kaksi päivää myöhemmin. Ajatuksena oli, että saan laitettua omat tavarani paikoilleen ennen kuin tavaraa tulee lisää. Löysin vanhat kuvat muuttopäivältä, kun asunto oli vielä tyhjää täynnä.

Meidän piti alunperin asua tässä vain vuoden verran, eli täyttää vuokrasopimuksen minimivaatimus. Näin 10 vuoden jälkeen olemme kuitenkin yhä tässä, sillä tilavia ja esteettömiä koteja on ilmeisesti aika harvoin tarjolla. 

Emme kumpikaan oikein pitäneet tästä asunnosta alun alkaenkaan ja toisekseen vuokra oli jo lähtökohtaisesti liian kallis. Turvauduimme kuitenkin siihen, että löydämme meidän näköisen kodin, kunhan vain on aikaa etsiä. Itse asuin tuolloin vielä HOASin opiskelija-asunnossa, ja opiskelujen loputtua loppui myös oikeus asuntoon. Tämä oli ensimmäinen ja ainoa asunto jota kävimme silloin katsomassa. Totesimme, että tila riittää apuvälineiden kanssa ja toivoimme, että saamme asunnon, kun muuta ei ollut tarjolla. Ja me saimme.

Aluksi yhteinen koti on varmasti kaikilla ensin sellainen sillisalaatti, kun otetaan vähän tavaroita kummaltakin. Meidän ajatus alunperinkin oli sisustaa kunnolla vasta se unelmien koti, mutta muutaman vuoden jälkeen kun sitä ei alkanut kuulumaan, niin aloin työstämään tästä parempaa. En vielä tänä päivänäkään pidä tästä asunnosta, mutta pakostikin se jo 10 vuoden jälkeen tuntuu kodilta. Tämä ei ole sitä mitä haluamme, ei omaa pihaa eikä isoa keittiötä, mutta toisaalta meillä sentään on koti, jossa pystymme elämään ja toimimaan.

Mikä sitten on 10 vuodessa muuttunut? No ainakin kaikki huonekalut. Silloin tosiaan yhdistelimme jo olemassa olevia ja ostimme käytettynä esimerkiksi tv-tason. Nykyään tuo kyseinen tv-taso edustaa parvekkeella sohvan virkaa, joten ei sekään ihan roskiin lopulta mennyt. 10 vuoden aikana kotiimme on vaihdettu uusi liesi, astianpesukone sekä toinen jääkaapeista. Seinäpinnat ja lattiat kaipaisi pientä pintaremonttia, ja itse haluaisin uudistaa keittiön sivutason. Tällä heetkellä siinä on ikivanha Ikean halvin Kallax -laatikosto, joka on hyvin kohiintunut ja nuhjuinen.

Parasta tässä kodissa on vaatehuone, parveke ja iso kylpyhuone. En enää pärjäisi ilman vaatehuonetta, sillä Helsingissä asuessani on minulla aina ollut sellainen. Tulen maalaistalosta, jossa säilytystilaa on enemmän kuin tarpeeksi ja jos se sisältä loppuu, niin ulkorakennuksiin voi viedä loput. Joten en ikinä tulisi toimeen pelkillä vaatekaapeilla. 

Pidän myös olohuoneen isoista ikkunoista ja siitä luonnonvalosta joka niistä tulvii sisään, mutta on siinä huonokin puolensa. Kesällä nimittäin tämä asunto on aivan järkyttävän kuuma kaikista laitteista ja tuulettimista huolimatta. Hyvää on myös sijainti, sillä lähimmälle metroasemalle kävelee muutamassa minuutissa, samoin kauppaan ja apteekkiin. On siis tässä hyviäkin puolia, ehkä täältä vain puuttuu se tietynlainen tunne. Sellainen rouheus ja kotoisuus. Pehmeyttä toisi esimerkiksi sohva, jota tänne ei mahdu ja joskus vielä haluaisin sen täydellisen pyöreän ruokapöydän. 

Huonejärjestystä olemme vaihtaneet olohuoneessa useampaan kertaan, mutta näille sijoilleen se on juurtunut jo useammaksi vuodeksi. Työhuone ja avustajien huone vaihtui päittäin jokunen vuosi sitten, ja parveketta on pyöritetty monta kertaa ympäri. Liikaa neliöitä täällä ei ole, mutta mahtuu tänne kahden pyörätuolin lisäksi koira, kani sekä kaksi avustajaa. Itse kaipaan omaa huonetta kaikenlaisille DIY-projekteille sekä kunnollista kodinhoitohuonetta. Ja se oma pieni piha olisi myös todella kiva lisä ja keittiöön kaipaisin lisää säilytystilaa. Säilytän osaa harvemmin käytettävistä astioita vaatehuoneessa, sillä keittiöön ei vain yksinkertaisesti mahdu.

 Suurin muutos jonka kuvistakin varmasti huomaatte on se, että silloin kun muutimme tähän, niin parvekkeelta näkyi puita. Yhtenä aamuna kun heräsimme, niin tuo pieni metsä oli poissa ja nyt siihen on jo rakennettu uusia kerrostaloja. Onneksi täällä kuitenkin on silti luontoa lähellä ja meri. Tiesitkö muuten, että olen asunut Helsingissä pelkästään meren rannalla - Katajannokalla, Lauttasaaressa ja nyt täällä Vuosaaressa. Enkä kyllä voisi enää kuvitella eläväni ilman merta. Käyn rannalla kävelyillä koiran kanssa, mietiskelemässä ja kirjoittamassa. Meri on minulle turva ja voimavara. 

Tällainen on ensimmäinen yhteinen kotimme. Liekö se myös viimeinen.