Tuossa viime kuun puolella kun alkoi kotona kaikki ärsyttämään ja ahdistamaan, niin ostin itselleni "äkkilähdön" Turkuun. Meillä on takana pitkä parisuhde, enkä usko, että yksikään suhde pysyy mutkattomana vuosikymmeniä. Paitsi satukirjoissa. Meillä ehdottomasti eniten kitkaa on aina aiheuttanut ja tulee aina aiheuttamaan se, että olemme joka päivä kumpikin kotona. Siitä ajasta miinustetaan ainoastaan ne hetket kun käyn kaupassa tai harrastuksissa, eli pari hassua tuntia per viikko.
Minä olen sellainen ihminen, joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. Aikaa olla omien ajatusten kanssa, puuhastella omia juttuja. Miehellä tämä oman tilan tarve ei ole yhtä suuri, joten menemme tässä pahasti ristiin. Siksi joudun välillä puhaltamaan pelin poikki, ja ottamaan tällaisia omia pikku "lomia". En halua vuosien päästä olla sellainen katkera vanha ämmä, joka ei huolehtinut ikinä omista tarpeistaan.
Miksi sitten Turkuun? Alunperin minun oli tarkoitus mennä vain päiväreissulle, mutta jotenkin se Turku alkoi kuulostaa niin houkuttelevalta, että ajattelin viettää siellä muutaman yön. Yksi yö muuttui kahdeksi, ja sitten ajattelin, että tämä vie talouden kuitenkin konkurssiin, niin ei yksi yö lisää enää haittaa. Lopulta päädyin siis kolmen yön reissulle, jonka aikana yövyin Sokos Hotel Kupittaalla.
Kaikilta muilta osin, paitsi yöpymisen kannalta pyrin pitmään matkan sellaisena ns. budjettimatkana. Oikeasti minulla ei olisi ollut varaa tähän juuri nyt, mutta mielenterveys ja oma aika meni siinä hetkessä rahan edelle. Yöpymisessä en voi ikinä oikein säästää, sillä tarvitsen esteettömät tilat, joten mikään telttamajoitus ei ole mahdollinen.
Voin reissatessa kuitenkin säästää monessa muussa kohdassa, esim ruokailuissa. En tarvitse lomillani hienoja ravintolaillallisia, vaan voin hakea eväitä vaikka kaupasta. Rahaa käytin ainoastaan aktiviteetteihin, kuten jokiristeilyihin tai sadepäivänä museoihin. Saan reissuistani paljon irti ilman hienosteluakin ja kuka sanoi, ettei edullinen ruoka voisi olla hyvää? Tärkeintä kuitenkin on, että pääsin latautumaan ja olemaan yksin. Yksinolemisella tarkoitan siis sitä, etten ole miehen tai kavereiden kanssa, sillä ihan yksinhän minä en ole ikinä, kun on avustaja, mutta se on ihan riittävää "yksinäisyyttä". Ja huomautuksena vielä, että minulle kävisi myös toisinpäin, että mies lähtisi reissuun ja minä saisin olla kotona itsekseni. Sitä kuitenkin saisin odottaa maailman tappiin asti!
Hotelli oli sijainniltaan todella näppärä, sillä se oli kirjaimellisesti juna-aseman yläpuolella. Kerrankin ei siis tarvinnut kuljettaa tavaroita koko kaupungin läpi, vaan pelkästään hissillä ylös ja vóila - olimme hotellin aulassa. Sokos hotel Kupittaasta ei tullut sellainen ylellinen olo niin kuin hotelleista yleensä tulee, vaan se oli ehkä enemmäkin bisneshotelli. Odotin kovasti hotellin saunaa, joka olikin mukavan esteetön, mutta naisten saunavuoro oli niin omituisesti keskellä päivää, ettei saunaa tullut lopulta käytettyä kuin yhtenä päivänä. Hotellilta meni kuitenkin bussilla 15 minuuttia keskustaan, joten siellä ei tullut piipahdettua ihan muuten vaan.
En ollut suunnitellut reissulleni yhtään mitään muuta kuin yöpymisen, joten ensitöikseni lähdin tutustumaan bussiliikenteeseen ja kaupunkiin. Saavuin Turkuun lauantaina, jolloin siellä oli sattumalta myös keskiaikaiset markkinat. Kiersin markkinat, söin siellä lettuja sekä maailman isoimman hattaran. Markkinoiden jälkeen halusin nähdä ja valokuvata sitä kaunista, vanhaa Turkua, joten kiertelin Tuomiokirkon ympäristössä. Ensimmäisenä päivänä hyppäsin myös jokilautan kyytiin, joka kulki Aura-jokea edestakaisin. Iltapalaksi ostin huoneeseen juustoja ja voin kertoa, että pitkän päivän jälkeen tuli illalla uni aika hyvin.
Toisena päivänä aamiaisen jälkeen oli tarkoitus suunnata Ruissaloon, mutta avustajien vuoro vaihtui keskellä päivää, enkä tajunnut, että Ruissaloon kestäisi matka niin kauan. En siis uskaltanut ottaa riskiä, että myöhästymme vaihdosta, joten kesksimme jotain tekemistä lähempää.
Päädyimme Luostarinmäen ulkomuseoon. Se on ainoita alueita joka selvisi Turun tulipalossa, ja osa rakennuksista oli 1700-luvulta. Wau! Luostarinmäki oli niin täynnä historian havinaa, ja vaikkei kaikkialle päässyt sisään, niin tykkäsin paikasta silti. Välillä myös mietin, että olenko saanut auringonpistoksen, kun yhtäkkiä kujalla vilahti neito vanhanaikaisessa asussaan hattuineen kaikkineen. En kuitenkaan ollut tullut hulluksi, vaan myöhemmin oivalsin, että museon työntekijät olivat pukeutuneet miljööseen sopivalla tavalla.
Luostarinmäen jälkeen halusin jatkaa vielä samoissa tunnelmissa ja päädyin kahville ihanaan cafe Qwenseliin. Jos minulla olisi kahvila, niin se olisi juuri tällainen. Kahvi tuotiin pöytään pienessä kuparipannussa ja sen sai nautiskella kauniista posliinikupista. Tunnelma oli jotenkin niin idyllinen ja seesteinen, että olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi. Vuoronvaihto kuitenkin läheni ja se oli hyvä sauma mennä samalla saunaan. Siinä kohtaa oli joka tapauksessa palattava hotellille, joten miksipä ei olisi ottanut loppuiltaa rennosti. Saunan jälkeen väsytti niin paljon, ettei enää jaksanut lähteä kylille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti