Olen ollut nyt kolme kuukautta työelämässä, ja ajattelin kertoa ajatuksiani siitä.
Nyt vasta vähitellen arki alkaa tasaantua työn ympärillä, sillä silloin alussa olin ihan poikki. Kaiken uuden opettelu ja uusi elämänrytmi vei paljon energiaa, mutta nyt jaksan jo muutakin kuin vain käydä töissä. Vaikeinta itselleni oli aamuherätykset - ja sitä ne ovat välillä vieläkin. Olen kuitenkin elänyt ammattikoulun jälkeen eli parikymppisestä asti suht vapaalla aikataululla, joten yhtäkkinen muutos nukkumisolosuhteissa näkyi voinnissani.
Vanha ystäväni unettomuus palasi alussa ja menetin hetkeksi myös ruokahaluni. Kehoni ja mieleni kokee todella vahvasti kaikki uneen liittyvät muutokset, ja kun ei enää saanutkaan nukkua niin pitkään kuin huvittaa, niin mieli päätti, että ei kai tarvitse nukkua ollenkaan. Vaikka menin illalla kymmeneltä sänkyyn, niin saattoi olla aamu neljä ennen kuin nukahdin. Tätä ei onneksi kestänyt montaa viikkoa, ja lopulta tilanne helpottui. Varmasti stressi kaikesta uudesta vaikutti asiaan.
Työ on toki vaikuttanut myös positiivisesti elämääni. Olen saanut päiviini enemmän rakennetta ja rytmiä, ja välillä mietinkin, että mitä ennen oikein tein kaikki päivät. Olen viikosta neljä päivää töissä ja kolme vapaalla, ja minulle on kehittynyt paha tapa, että täytän vapaapäivät kaikella toiminnalla. Nyt yritän opetella, että edes yksi päivä viikossa olisi sellainen niin sanottu "mitääntekemättömyyspäivä", eli en suunnittele siihen mitään, vaan menen fiiliksen mukaan. Jos haluan olla koko päivän sängyssä, niin sitten olen. Tai jos haluan mennä tukka putkella, niin sitten menen. Mutta en tee mitään, koska täytyy. Minulla on nimittäin hieman taipumusta sellaiseen, varsinkin näin kesällä. Tuntuu, että elämä ja kesä lipuu muutoin ohi, mutta yritän rentoutua sen suhteen.
Yksi positiivinen muutos töiden aloittamisen jälkeen on ollut ruokarytmi. Jos ei lasketa sitä alkuajan ruokahaluttomuutta, niin olen saanut lisättyä päiviini yhden aterian, nimittäin aamupalan. Ei se aina ole niin terveellinen, välillä syön vain nopeasti nutellaleipää ennen töitä, mutta on se parannusta siihen, että viimeiset 15 vuotta aamupalani on ollut kuppi kahvia. Aamupala hiipi kuvioihin vähitellen, kun päivällinen ja iltapala aikaistuivat, niin aamuisin oli jo nälkä. Joten yritän joka aamu syödä edes jotain pientä - paitsi tietysti vapaapäivinä se unohtuu, kun nukun aamuisin pidempään.
Tykkään työstäni nyt, kun olen oppinut sen. Pidän siitä, että onnistun annetuissa tehtävissä ja saan positiivisia kommenteja tekemästäni työstä. Olen oppinut paljon uutta, myös itsestäni. Pidän vastuusta, ja siitä, että koen olevani tarpeellinen ja hyödyksi. Olen jo välillä murehtinut, että mistä saan töitä, kun tämä pesti kahden vuoden päästä loppuu. Jotenkin kun tähän nyt on tottunut, niin ei haluaisi palata entiseen. Ja onhan se mukava saada palkkaakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti