Helsinkiä pakoon Hankoon

Tänä kesänä Helsingin Valkonauhayhdistyksen eli mummokerhon kesäretki vei meidät Hankoon ja Tammisaareen. Lähtökuopilla meinasi tulla hieman vaikeuksia vastaan, mutta ei se meitä lannistanut ja viimein pikkubussi käänsi nokkansa kohti Hankoa.

Menomatkalla pysähdyimme Tammisaaren kupeessa kahville, sillä Hangossa oli heti opas meitä odottamassa. Kiersimme bussilla Hankoa ristiin rastiin ja opas kertoi meille Hangon värikkäästä historiasta. Vuosilukuja tuli sillä mitalla, etten voi millään kaikkia muistaa, mutta paljon oli puhetta sodan aikaisista asioista, venäläisten valloituksesta ja Mannerheimista. Kävimme myös Mannerheimin Neljän tuulen tuvalla ja Vapaudenpatsaalla.

Sitten faktoja Hangosta, jotka jäivät mieleen. Hangossa on yli 7000 asukasta, joista 35% ovat yli 65 -vuotiaita. Kaupunki on rakennettu sataman ympärille, ja tällä hetkelläkin se on Suomen viidenneksi suurin tavarasatama. Sataman kautta kulki aikoinaan paljon siirtolaisia, ja on Hangossa toiminut myös kylpylä tai oikeastaan vesiparantola. Siellä paranneltiin niin ummetusta kuin gynegolosia vaivojakin. Raittiin meri-ilman jo itsessään uskottiin parantavan.

Opaskierroksen jälkeen meille oli varattu lounas Hangon Casinolta, ja lounaan nautittuamme oli aikaa kierrellä Hangon rannalla. Itse olisin voinut valokuvata Hangon läpikotaisin, sillä se oli täynnä toinen toistaan kauniimpia huviloita. Sää oli kuitenkin sen verran tuulinen, ettei kaupungilla viitsinyt ihan kauhean pitkään kävellä. Löysin Hangosta kuitenkin uuden lempipuuni. Kirkkaana hohtava kultasade oli kaunis näky, enkä ollut koskaan aiemmin nähnyt tällaista puuta.

Siellä rannalla seisoskellessani tuli hyvin elävästi mieleen Hailuodon reissumme miehen kanssa. Meri tuoksui samalle kuin silloin ja tuuli tuntui kasvoilla samalta. Rakastan merta, sen kauneutta ja armottomuutta. Oli se sitten etelässä tai pohjoisessa.

Hangosta lähdettyämme pysähdyimme Tammisaaressa. Siellä oli vähintään yhtä kaunista ja yhtä tuulista kuin Hangossa. Tammisaaressa kohteenamme oli taidemuseo Chappe, jonka jälkeen oli vapaata oleskelua rannalla. Paluumatkalla pysähdyimme vielä samassa kahvipaikassa kuin tullessa ja sitten olikin taas aika suunnata kotiin. Oli taas kerran ihan mahtava päivä - kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Rakastan tätä meidän mummoporukkaa.