Veljekset

Voitteko kuvitella! Pikku palleroni on kasvanut jo hirmuisesti. Ikää on reilut 3 kuukautta ja painoa jo 500 grammaa. Kohta sitä ei voi kutsua enää vauvaksi! 

 Yksi ehdoton aktivointisuosikki on salaattipallo, jota Elviksen mielestä kylläkin täytetään aivan liian harvoin ^^ Pallo antaa mukavasti puuhaa eikä tule ahmittua. Uni maistuu parhaiten heinähäkissä ja olkapäällä on mukava vaan hengailla ja nuuskutella. Lempiherkuksi on salaatin lisäksi muodostunut banaani ja koira on paras kaveri. Pusuja vaihdetaan puolin ja toisin. Taisto välillä meinaa olla mustasukkainen, ja esimerkiksi syö salaattia, koska toinenkin syö sitä. Oikeasti se ei pidä salaatista. 

Elviksellä alkaa myös luonnetta löytymään ja pahuuksia tehdään, jos vain silmä välttää. Kielletyt asiat, kuten kukkaruukkuun kiipeily ja kaiuttimien taakse ryömiminen, ovat jokapäiväisiä harrastuksia. Koiraa on myös kiva härnätä.

On ne vaan aika ihania ♥

Karkea porras

Tänään minulla todellakin oli aikaa ja miten sen olisi voinut paremmin käyttää kuin siivoamalla. Mies on ollut koko päivän elokuvissa, niin asunto oli ihanan rauhallinen siivottavaksi. Samalla kaivoin esiin vähän kynttilöitä ja sisustin parveketta syyskuntoon. Kanervat ostin jo jokunen viikko sitten ja jatkoin tätä kesällä hyväksi havaittua tiiliskiviporrasteemaa. Pidän niin kovasti noista korkeuseroista ja tiiliskivien karkeasta tunnelmasta. Kanervien sekaan asettelin hieman tuikkuja ja yrttiruukut toimivat talven ajan säilytysastioina. 

Täydellistä. 

R&A

Joka syksy koittaa se sama hetki. Yhtäkkiä havahdut, että taas on tullut aika uppotua viikoksi Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien syleilyyn. Ennen luulin, että siellä näytetään vain todella outoja leffoja, mutta miehen myötä olen uskaltautunut paikanpäälle itsekin ja olen oppinut miten homma toimii.

Aluksi silmiesi edessä on lähemmäs sata elokuvaa, joista tulisi valita mieluisimmat. Teet listan, johon päätyy noin 40 kiinnostavaa leffaa ja lopulta karsit niistä sarjalipulla ostettavat 11 parasta elokuvaa katsottavaksi. Ensin pitää saada kaikki elokuvat järjestykseen ja aikataulutettua, sitten lippuja varatessa odotat jännityksellä onko haluamasi liput jo loppuunmyyty ja jos on, täytyy olla vaihtoehto B heti takataskussa. Tämän jälkeen istut päivittäin elokuvissa etkä koskaan voi tietää mitä sieltä tulee. Elokuvista kirjoitetut kuvaukset eivät ehkä aina täsmää ja saatat istua kaksi tuntia elokuvassa miettimässä, että mitä ihmettä oikein olet katsomassa. Useimmiten elokuvat ovat kuitenkin vaikuttavia ja kiinnistavia, sillä niitä et välttämättä näe enää. 

Tältä vuodelta rakkaus ja anarkia on minun kohdaltani jo ohitse, sillä kävin katsomassa 11 elokuvaa kuudessa päivässä. Huomenna uppoudun siivoamiseen, kun sellaiseen on taas vihdoin aikaa. Festivaalien ajaksi voit nimittäin unohtaa muun elämän - elät pakastealtaiden thaikuutioilla, näet aviomiehestä vilauksen aamuin illoin ja huomaat, ettei pyykkikone toiminutkaan itsekseen. Ja nautit silti joka hetkestä.

Syyspuuhia

Tiedätkö mitä? Syksy on virallisesti täällä! Ja se on kerrassaan mahtavaa! Se tarkoittaa neulepaitoja, huiveja, kynttilöitä, sateen ropinaa, joulun odotusta ja pannuittain teetä. 

Tänään olin hyvä vaimo ja vielä parempi pupuemo. Ensin kävin metsässä hakemassa pupulle herkkuja, jotka huuhtelin, kuivasin miehen salaattilingolla ja niputin sopiviksi nyyteiksi talven varalle. Nyytit saavat kuivua rauhassa ja talvella on sitten helppo silloin tällöin antaa pupulle kesäinen ravinnepommi. Nippuihin kertyi mustikanvarpuja, voikukan lehtiä sekä nokkosta. 

Loppuillasta vielä pyöräytin porkkanateeleipiä iltapalaksi. Teeleivät ovat niin ihanan helppoja kun alkaa tehdä mieli uunituoretta leipää. Jauhoja, porkkanaraastetta, vehnäleseitä, leivinjauhetta ja maitoa. Mausteeksi hieman siirappia ja suolaa. Painellaan pyöreäksi leiväksi pellille ja paistetaan 15 minuuttia. Päälle voita ja viereen kuppi teetä. 

Salakavala aurinko

Tänään oli aurinkoinen, hieman kirpakka syysilma. Päätimme lähteä syksyn viimeiselle piknikille. Määränpääksi otimme lähellä sijaitsevan kartanon. Siellä on iso tammi, jota ympyröi puinen penkki ja vehreä puisto. Täydellinen sijainti kupposelle kahvia.

Eväslaatikosta löytyi lauantaimakkaraleipiä ja kahvin kaveriksi mummun leipomia keksejä. Kerrankin onnistuimme vähän vähemmän mahtipontisessa eväsretkessä.

Salakavalasti aurinko lipui pois ja kahvihetki jatkui sateessa, suuren tammen suojassa. 

Jokseenkin romanttista, sanoisin.

Bonjour!

Meillä oli maanantaina ensimmäinen hääpäivä. Pumpuli tai paperi, riippuu keneltä kysyy.

Pitkään mietimme, että miten päivää juhlistaisimme ja lopulta se kolahti; ranskalaisittain tietysti! Niinpä keräsimme kaupasta kaikkea ranskalaista syötävää ja juotavaa, kuten juustoja, patonkia, croissantteja, makeita leivoksia sekä lisäksi tein quiche lorainnen eli kinkkupiirakan. Kyytipojaksi shamppanjaa ja etiketin kauneuden perusteella valittua ranskalaista punaviiniä. Paikkana aina niin mahtava Auroran puisto.

Rekvisiitaksi lainattu baskeri päähän, vähän kynttilöitä ja punaista huulipunaa. Melkein kuin vuosi sitten Pariisissa. 

Saa nähdä tuleeko Ranska -teemasta jokavuotinen perinne... kaupassa kyllä totesimme, että Italia olisi ollut helpompi!  

Elvis tuli taloon

Siinä hän nyt on! Pienen pieni hermeliinikanimme, Elvis. Kaveri on erittäin sosiaalinen ja rohkea, ei yhtään jänistänyt saapuessaan uuteen kotiin. Ikää löytyy nyt kaksi kuukautta ja elopainoa sen verran, että mahtuu vielä kämmenelle. Vaan eiköhän tässä ole jonkinlainen kasvupyrähdys luvassa, sillä tyyppi on myös melkoinen ahmatti :)

Markkinoiden antia

 

Jos taas vähän ruokajuttuja, kun se nyt vain on niin, että ruokaa jokainen meistä joka päivä tarvitsee. Miksipä en siis kirjoittaisi siitä! :)

Kävimme eilen Kansainvälisillä suurmarkkinoilla maistelemassa kaikenmaailman herkkuja. Joitain ihanuuksia piti myös saada ihan kotiin asti, kuten juustoja sekä villisikasalamia. Tänään vähän vielä kaupan hyllystä täydensimme valikoimaa nauttiaksemme herkullisesta juustotarjottimesta patongin ja punaviinin kera. Ahh.

Helppo arkiruoka

Pakastimessa on jo hetken aikaa asustellut kokonainen kana. Tänään oli juuri oiva päivä valmistaa tuo herkullinen otus, sillä ilma on ollut sateinen ja näin ollen ei asuntokaan ole ylitsevuotavan kuuma. Toki en tiennyt sitä eilen, kun otin kanan sulamaan, vaan tuskailin kuinka kuuma täällä tulee olemaan auringon JA uunin paahtaessa.

Kerran aikaisemmin olen valmistanut kokonaisen, paahdetun kanan ja tällä kerralla tein sen kutakuinkin samoilla nikseillä. Ainut ero oli, että paistoin kanan vihannes-yrttipedillä, ja otin sen siitä toiseen vuokaan vasta kun laitoin sen hetkiseksi grillivastuksen alle ruskettumaan.

Aluksi kana sai kunnon pesun ja kuivauksen, niin sisältä kuin ulkoakin. Ehkä hieman ällöä. Täytteeksi ahdoin yrttejä, sitruunan puolikkaita ja suolaa, tottakai. Pintaan öljyä, jotta suola ja pippuri tarttuisivat ja lopuksi paistonarulla koko komeus nippuun. Tähän kannattaa katsoa video netistä, jos ei ole ennen solminut, sillä muuten saattaa tulla äitiä ikävä. 

Lisukkeeksi tein rutistettuja juustoperunoita ja kastikkeen. Kanan ja kasvisten tuottamasta liemestä sai helposti maukkaan kastikkeen ja perunoidenkin resepti on yksinkertainen; keitettyjä uusia perunoita litistetään uunipellille, päälle voinokare, suolaa, pippuria sekä voimakkaan makuisen juuston raastetta. Paistetaan kunnes saavat vähän väriä.

Samalla toteutimme hieman arjen romantiikkaa, 

katoimme pöydän koreasti ja nautiskelimme lasit viiniä. 

 Mitäs sinä söit tänään?

Kesävarasto

Sain talven varalle mummun poimimia mustikoita, mutta nyt olen viikon tuskaillut kun mistään ei löydy kunnollista mansikkaa. Tarjoolla on ollut vain laatikollinen hometta tai aivan ylihinnoiteltua tavaraa. Tänään kuitenkin onni potkaisi ja löysin oikein meheviä yksilöitä. Sain siis jemmattua pakastimeen viisi kiloa mansikkaa soseutettuna ja kilon verran vadelmia, kaveriksi vähän sokeria, jotta vitamiinit säilyvät. Keskellä talvea on sitten kiva maistella hieman kesän makuja!