Maa on peittynyt ihanan valkoiseen lumeen, joka vei mennessään kesän ja syksyn, mutta toi tullessaan joulun odotuksen. Pakkasukko nipisteli poskipäillä, mutta sain muutaman tunnelmakuvan napsastua. Lumi on kaunista, pehmeää ja niin puhdasta, vaikka se raivostuttaakin suurinta osaa väestöstämme. Kirpeällä säällä nariseva lumi sinun ja maan välissä, siinä on sitä jotakin taikaa. Olen ehkä hullu, mutta tuossa taannoin kotiin tullessani, kylmä viima pyrytti vasten kasvojani ja tuntui, etten selviä sulana kotiin asti. Kuitenkin, turhautumisen sijaan, alkoi minua naurattaa. Se tunne oli jotenkin niin järjetön, kun paleli mutta samalla jokin kummallinen lämpö täytti minut. Ehkä talven tuiverrus sai minut jotenkin sekaisin.
Tässä on myös vähitellen hyvä virittäytyä joulun tunnelmaan. Joulukoristeet ja -valot suostun ottamaan esille vasta marraskuun loputtua, mutta eihän mikään estä suunnittelua ja haaveilua. Tänä vuonna vietämme todella poikkeuksellisen joulun, emme nimittäin ole kummankaan perheen parissa. Sen sijaan panostamme kavereihin ja vietämme aaton heidän kanssaan. Anoppi on joulun matkoilla, ja saamme käyttää anoppilaa joulun tukikohtana. Siellä kun on isompi ja parempi keittiö sekä valtava ruokapöytä. Näin ollen saan emännöidä juuri sellaisen joulun kuin haluan, kattaa pöydän ja täyttää sen yltäkylläisyydellä. Aivan mahtavaa!
Minä lupauduin tekemään suurimman osan sapuskoista, sillä nautin siitä suunnattomasti. Olemme kuitenkin kavereiden kanssa jo sopineet, että jokainen saa tuoda jonkun oman jouluperinteen. Oli se sitten ruoka, leivonnainen tai vaikkapa jokin juttu mitä on omassa perheessä tehty joka joulu! Olen myös jo alkanut tekemään listaa ruoista ja miettinyt minä päivänä teen mitäkin. Olen piirtänyt mieleeni kattausta ja pohtinut päivän kulkua. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään selvinnee asianosaisille ja teille lukijoille vasta aattona.
Miten sinä vietät tulevan joulusi? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti