Loppuviikko on kulunut vauhdikkaasti, jauhot pöllyten. Kävimme anopilla illallistamassa ja tuttuun tapaan otin vetovastuun jälkiruoasta. Yleensä teen jos jonkinlaista juustokakkua, moussea tai paistosta, mutta tällä kertaa ajattelin mennä ihan pullalinjalla. No, sillä linjalla ei tietenkään pysytty vaan kylkiäisenä pyöräytin vielä kuivakakun. Harkitsin myös kaneliässiä, mutta aika loppui kesken.
Kakku ei tietenkään ollut mikä tahansa käntty, vaan ihanan kostea sitruunasavariini. Tein tätä kakkua joskus useinkin, mutta nyt se on jotenkin jäänyt. Arvelin miehenkin pitävän tästä, kun tämä ei ole niin makea, ja sinnehän se upposi kuin kuuma kivi lumihankeen. Savariini ei ole mikään tavallinen kuivakakku, sillä se nostatetaan hiivalla. Kakku kuuluisi perinteisesti tehdä rengasvuokaan, jotta keskelle jää tilaa kermavaahdolle tai hedelmälohkoille. Itse kuitenkin toteutin sen tällä kertaa uudessa silikonivuoassani, josta tuli kiva kuvio kakun pintaan.
Tähän savariiniin tarvitset desin lämmintä maitoa, johon sekoitetaan neljäsosa paketillinen tuorehiivaa. Mukaan lisätään puolitoista desiä sokeria, pari munaa, raastettu sitruunan kuori, neljä desiä vehnäjauhoja sekä sadan gramman verran sulaa voita. Helppoa, ei tarvitse vatkata tai vaivata. Taikina kaadetaan reilun litran vetoiseen vuokaan ja annetaan nousta lämpöisessä paikassa noin tunnin ajan. Kakkua paistetaan 175 asteessa reilu puoli tuntia.
Paistamisen jälkeen tehdään hieman taikoja. Kakku kumotaan, vuoka pestään ja vuokaan kaadetaan sitruunanmakuista virvoitusjuomaa sekä sitruunanmehua. Nestettä saa olla paljon, puhutaan siis useammasta desistä, sillä kakku imee kuin pesusieni ja se kosteus - se on tämän kakun salaisuus. Sitten lämmin kakku laitetaan takaisin vuokaan, pistellään pohjaan reikiä ja kaadetaan päälle vielä hieman lisää kostutuslientä. Niin ja liemeen voi lisätä myös jotain alkoholia, jos siltä tuntuu.
Savariinin kohotessa kävin pullataikinan kimppuun. Yleiskone vaivasi minulle jälleen kerran ihanan pehmeän taikinan, jonka tuoksu levisi koko asuntoon. Ajattelin kokeilla bostonkakun valmistamista, sillä en ole sellaista ennen tehnyt. Puolen litran taikinasta sai hyvin yhden bostonin sekä kuusi korvapuustia. En sinänsä tehnyt mitään eri tavalla kuin leipoessani vain korvapuusteja, paitsi sekoitin täytteen. Yleensä olen vain levittänyt voin, fariinisokerin ja kanelin vuorotellen pullalaevyn päälle. Nyt kuitenkin sekoitin ne yhteen kulhossa ja levitin täytteen taikinan päälle. Näin se pysyi mielestäni paremmin paikoillaan eikä tullut täytteettömiä kohtia.
Bostonin päälle ripottelin hieman mantelilastuja sekä raesokeria, ja tottakai ennen syömistä lisäsin vielä tomusokerikuorrutetta. Laittaessani bostonkakun uuniin, taisin ihan ääneenkiin todeta, että olisipa mummu nyt näkemässä. Tiedän, että pullani olisi ollut täydellinen hänen silmissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti