Ilman uppopaistamista

Viikonloppuna tein donitseja kun menimme anopille kyläilemään. Minun piti itseasiassa tehdä näitä jo ystävänpäiväksi, mutta kun siinä oli laskiainen ihan kyljessä, niin se tuntui hieman turhalta. Leivoin pari viikkoa sitten jo ensimmäisen testierän, ihan vain kokeillakseni kuinka näiden tekeminen sujuu. Silloin oli matkassa muutamia kompastuskiviä, jotka sain paikattua tällä kertaa.

Ohjeen nappasin netistä ja päätin, että se on hyvä, kun siihen tulee kardemummaa. Ja oikeaan osuin - tällä ohjeella tulee kuohkeat ja pehmoiset donitsirinkulat, jotka maistuvat ihanasti kardemummalle. 

Yksinkertaisesta ohjeesta pitäisi tulla 12 rinkulaa, mutta ainakin tällä Tupperwaren donitsivuoalla niitä tulee vähemmän. Niinpä tällä kertaa tuplasin ohjeen ja sain monen monta kaunista donitsia. 

Ilman tuplaamista tarvitset siis 1,25 desiä piimää, puoli desiä öljyä, desin sokeria sekä yhden munan. Sekoita ne keskenään ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet eli 3 desiä vehnäjauhoja, puoli teelusikallista ruokasoodaa, 1 teelusikallinen leivinjauhetta, kardemummaa sekä vaniljasokeria. Nämä kaikki vain sekoitetaan yhteen ilman sen suurempaa vaivaamista tai vatkaamista. 

Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin pursottamaan taikina donitsivuokiin, mutta itse en kyllä suosittele sitä. Mielestäni taikinan sai kauhottua vuokaan parhaiten kahden pikkulusikan avulla. Vuoat kannattaa täyttää maltillisesti, alle puoleenväliin, sillä taikina kohoaa uunissa tehokkaasti. Donitseja paistettiin 200 asteessa 8-10 minuuttia. Kypsien rinkuloiden kannattaa antaa jäähtyä vuoassa hetken aikaa ennen irroittamista. Ensimmäisellä kerralla tein juuri sen virheen, että revin niitä kuumana irti ja näin ollen ne repeilivät.

Rinkulat saavat jäähtyä rauhassa sillä välin kun kuorrutteet valmistuvat. Parasta on ehdottomasti tuo suolainen kinuskikuorrute ja hyvänä kakkosena tulee maitosuklaakuorrute. Kinuskiin tarvitset vain desin fariinisokeria, desin kermaa sekä ripauksen merisuolaa. Sitä vain keitellään hiljalleen kymmenisen minuuttia, että se vähän paksunee. En ole ikinä tiennyt, että kinuskia voi tehdä näin helpolla! Tästä kinuskimäärästä riittää noin neljään donitsiin. Viimeistelin kinuskidonitsini rouhituilla pistaasipähkinöillä - ne toivat visuaalisuuden lisäksi vielä kivasti lisää suolaisuutta.

Suklaakuorrutteeseen sulatin vain maitosuklaata, jota notkistin hieman kuohukermalla. Kuorrutteiden pitää olla suhteellisen paksuja, ettei ne valahda pois rinkuloiden päältä. Toisaalta, kuorrute ei myöskään saa olla liian paksua, että pinnasta tulee siisti ja tasainen. Sen pitää asettua ja jähmettyä juuri täydellisesti. Kuorruttaminen ei siis ole heikkohermoisen hommaa.

Todistettavasti donitsit siis onnistuvat makoisasti myös ilman uppopaistamista!