perjantai 17. elokuuta 2018

Ihan ilman ohjetta





En muista koska olisin viimeksi tehnyt pullaa! Tiedätkö sellaista rehellistä, voista ja täysmaidosta leivottua pullaa. Sitä tulee harvemmin tehtyä, koska se on mielestäni hieman tylsää. Voisilmäpulla on kertakaikkiaan puuduttavinta syötävää mitä keksin ja leivon vain mielummin piirakoita tai kakkuja. Joten aina kun teen pullaa, yritän keksiä jotain uutta tai teen vähintään korvapuusteja. Näin syksyn aikaan halusin kuitenkin hyödyntää marjoja leivonnassani ja siksipä kävin ostamassa torilta vielä litran mustikoita ja rasian vadelmia. Päädyin vanilja-mustikkapitkoon ja vadelmaisiin vaniljakierteisiin. Tänään vain olin hieman laiska ja käytin valmista vaniljakreemiä, suonette anteeksi. Mutta hämmästykseksi voin kertoa, että minusta on varmaan tulossa vanha tai aikuinen tai jotain. Tänään nimittäin tein ensimmäistä kertaa pullataikinan ihan ilman ohjetta, en edes vilkaissut! Tässä vaiheessa vaari sanoisi, että kato sitä flikkaa. Niinpä, kyllä minä opin.




Puolen litran taikinasta kaulitsin puolet suorakaiteen malliseksi ja levitin keskelle täytteitä - vaniljakreemiä sekä mustikoita. Taikinan sivut leikkasin jauhotetulla veitsellä ohuiksi suikaleiksi vähän alaviistoon ja kääntelin keskelle, vuorotellen kummaltakin puolelta. Sellaisen pikku vinkin voin toki antaa, että kannattaa laskea siivekkeiden määrä. Vaikka olin tekevinäni samankokoisia, niin pitkon alaosassa oli jäljellä toisella puolella yksi ja toisella kolme suikeroa. No, nätti siitä tuli kuitenkin, vaikkakin vähän iso. Minulla kun on taipumusta näihin mahtipitkoihin. Jouduin paistamaan sen pellillä vinottain, sillä muuten se olisi ollut liian pitkä.  

Toisesta taikinan puolikkaasta tein vadelmakierteitä, mutta ne eivät nyt ansaitse paikkaansa tässä tarinassa. Täytteet hieman levisivät enkä tiedä, onko ne edes kovin kierteellä. Pienen kohotuksen jälkeen voitelin kaikki pullat munalla ja koristelin raesokerilla. Lopuksi jouduin vielä leipomaan kaksi pikaista marjapiirakkaa, sillä marjoja ja täytettä jäi niin reilusti. Eipä se tosin haittaa, riittääpähän kaverillekin. 

Ainiin, ja vielä toinen vinkki - vaniljakreemi on aika kuumaa uunista tullessaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti