Ylpeästi aikuinen nainen

Kirjoitin viisi vuotta sitten tekstin siitä, että millainen on kolmekymppinen Anna. Ja nyt viisi vuotta myöhemmin ajattelin kertoa teille kuka on 35-vuotias Anna. Jos tiedän itsekään. 

Paljon samaa löytyy kuin silloinkin - pelkään edelleen, että hämähäkki tai kärpänen munii korvaani. Olen myös jollakin tavalla oppinut varomaan elämää, sillä sen hauraus on tullut käsinkosketeltavan tutuksi. Samalla kuitenkin koen olevani sponttaani ja vapaa, mikä lienee outo yhdistelmä. 

Ystävät sanovat, että olen itsepäinen, avoin, huolehtiva ja että osaan ottaa nykyään paremmin itseni huomioon. Tuon viimeisen allekirjoitan täysin - jääräpäisyyttä en niinkään. Olen vuosien varrella oppinut huolehtimaan itsestäni paremmin ja tuomaan esimerkiksi omat mielipiteeni helpommin julki. Olen myös alkanut pukeutumaan enemmän niin kuin haluan miettimättä sitä, kuuluuko jokin vaatekappale minulle tai vartalolleni. Itse sanoisin, että olen monellakin tavalla vapautuneempi kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Koen elämän vähemmän haastavana, vaan ennemminkin otan vastaan mitä tulee, ja olen oppinut luottamaan siihen, että kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Hyvin tai huonosti.

Elämä on ehtinyt muuttua viidessä vuodessa melkoisesti, vaikka suurimmat muutokset ovatkin tapahtuneet vajaan vuoden sisällä. Olen muuttanut neliöstä kaksioon, menettänyt aviomieheni, aloittanut työelämän ja muuttunut virallisesti Helsinkiläiseksi. Olen kokeillut siipiäni improvisaatioteatterin parissa ja täysin rakastunut lajiin. Uskallan enemmän kokeilla ja heittäytyä elämän kaikilla osa-alueilla, olen entistä päättäväisempi enkä anna ihmisten kohdella minua huonosti. Tunnen nykyään myös vahvemmin naiseuteni, ja olen ylpeästi aikuinen nainen.

Mistä sitten unelmoin näin 35-vuotiaana? Haaveilen rakkaudesta, sillä en haluaisi olla loppuelämääni yksin. Toivon, että saisin toiselle runoteokselleni kustantajan ja toivon, että vasta alkanut työurani jatkuisi pitkään. Työ on tuonut elämääni täysin uudenlaista sisältöä ja minä pidän siitä. Haaveilen edelleen koiranpennusta, mutta tällä hetkellä yhdessä karvakuonossa on ihan riittämiin. 

Yritän luottaa siihen, että tulevaisuudella on minulle jotakin annettavaa. Yritän luottaa siihen,
että elämä kantaa - seuraavatkin viisi vuotta.